SciFest Joensuussa

Levähtäviä kävijöitä SciFest Plazalla

Robotiikkaa tietojenkäsittelytieteen pajalla

Joensuun lähettiläät ovat saaneet ahkeroida tällä viikolla, sillä tehtävää on riittänyt. Heti pääsiäismaanantain jälkeen alkoivat lukiovierailut ja torstaina starttasi SciFest. Mikäli tapahtuma ei vielä ole jollekulle tuttu, niin tiedoksi, että SciFest on lapsille, nuorille, koululaisille ja opettajille suunnattu tiede- ja teknologiafestivaali. Tapahtumassa on tarjolla erilaisia luonnontieteisiin liittyviä työpajoja, luentoja, näyttelyitä ja muuta ohjelmaa. Tänä vuonna tarjonnassa oli muun muassa matemaattisia taikatemppuja, avainten kuparointia, robottien ohjelmointia, tanssi- ja musiikkiesityksiä sekä väittelykilpailu. SciFestin pääjärjestelyistä vastaavat Joensuun Tiedeseura ja Itä-Suomen yliopisto, joten luonnollisesti myös lähettiläät olivat tapahtumassa mukana.

Mielenkiintoinen luento menossa

Torstaina ja perjantaina tapahtuma täyttyi ympäri Pohjois-Karjalaa saapuneista koululaisryhmistä. Lähettiläät päivystivät alueen keskellä sijaitsevalla Plazalla, jossa ahkerasti pajoja kierrelleet koululaiset saivat hetken levähtää ja kertoa kokemuksiaan tapahtumasta. Pääosin palaute oli positiivista ja monista pajoista kerrottiin innoissaan posket hehkuen. Ainakin limalöllöjen teko oli yhden poikaporukan mielestä tapahtuman parasta antia ja löllöjä esiteltiinkin innoissaan Plazan sohvalla levähdettäessä.

"Hei täällä on joku siisti kamerajuttu, mennään kattomaan!"

Lauantaina ohjelmassa oli puolestaan perhepäivä, jolloin myös perheen pienimmät pääsivät vanhempiensa kanssa mukaan. Tuolloin lähettiläiden tärkein tehtävä oli ilmapallojen jakaminen kävijöille, niin pienille kuin vähän isommillekin. Omien laskujeni mukaan ilmapalloja meni reilusti yli viidensadan, joten niiden täyttämisessä ja jakamisessa saikin melkoisesti huhkia. Onneksi saimme täyttöön apua ahkerilta Itä-Suomen koululaisilta, ilman heitä moni kävijä olisi jäänyt ilman palloa.

Karelia AMK:n paja

Tapahtuma oli myös visuaalisesti aika upea. Areena oli normaalia hämärämpi ja esimerkiksi seinät ja katot oli valaistu sinivihrein sävyin. Ei heti ensimmäisenä olisi tullut mieleen, että nyt ollaan liikuntahallissa. Hämäryyden vuoksi monet pajat käyttivätkin erilaisia kohdevaloja ja muita valaisuun liittyviä kikkoja, jotka saivat pajat näyttämään houkuttelevilta. Hämäryys kuitenkin hankaloitti tämän amatöörikuvaajan työtä melkoisesti, joten pahoittelen kuvien laatua! Jospa niistä kuitenkin saisi hieman kiinni tapahtuman fiilistä.

Itselleni tapahtuma oli täysin uusi kokemus, sillä en aiempina vuosina ole aikeista huolimatta päässyt mukaan. Tapahtumasta jäi erittäin positiivinen fiilis ja aion ehdottomasti osallistua siihen myös ensi vuonna. Monet pajat tarjosivat erittäin mielenkiintoista tekemistä ja olisi ollut mukavaa kierrellä niitä vähän enemmänkin. Suosittelenkin erittäin lämpimästi ensi vuoden tapahtumaan osallistumista ihan kaikille!

-Annu, tietojenkäsittelytiede

Pääsiäinen Alpeilla

Opiskelukavereita Alpeilla. Korkein huippu 4000m. Pisin laskettelurinne 22km. Tulethan ensi vuonna mukaan!? :)

Meidän fukseja. Italian aurinko ja Alpit.

Raclettea ja fondueta syötiin. Hyvää oli :)

Ruokaa edessä ja hymy leveänä

Välillä tuli hieman liian kovaa laskettua, kun sauvatkaan eivät kestäneet vauhtia :D

Hiihtoloma. Yleensä olen hiihtoloman ollut töissä tai sitä ei jostain muusta syystä ole ollut. Tänä vuonna on ollut aivan mahtava hiihtoloma! (Tosin tää taitaa olla muille pääsiäinen :D ) Ja siis ihan oikeasti siihen on sisältynyt lunta ja suksia. Ainejärjestömme kanssa olemme Alpeilla Italiassa ja Sveitsissä. Viides päivä takana ja muutama vielä edessä. Laskettelu saa aivan eri mittakaavat täällä. Korkeimmillaan päästään 4000m. Laskeminen on nautinto, kun ei tarvitse koko ajan hississä palella. Pisin rinne on 22km. Niin paljon on rinne kilometrejä täällä, että vielä en ole ehtinyt sitä pisintä laskemaan. Huomenna kuitenkin herätään aamu seitsemältä, jotta ehditään kaikissa paikoissa vielä käymään.

Eilen meillä oli sitsit (opiskelijoiden iloinen illanvietto) paikallisessa ravintolassa. Tarjoilijat olivat haltioissaan kuinka hyvän fiiliksen toimme sinne, mutta muutama asiakas katsoi hieman oudosti ja jossain vaiheessa meitä pyydettiinkin lopettamaan laulaminen. Eipä se menoa haitannut, sillä siirryimme Italian lämpimään ulkoilmaan ja jatkoimme veisaamista.

Vaikka rinteet ovat olleet todella hyvässä kunnossa ja näkyvyys yhtä aamua lukuunottamatta täydellinen, niin ilman tappioita emme ole selvinneet. Ensimmäisenä päivänä musta silmä. Toisena polven siteet venähtivät ja sama kävi myös ranteelle. Pahimpana ollut suksien tarttuminen railon reunaan ja katoaminen pimeyteen. Onneksi itse laskettelijalla oli sen verran vauhtia, että lensi railon yli ja pääsi kävelemään takaisin kylään. Sattumuksista huolimatta kaikki ovat jatkaneet laskemista ja nauttineet Alppien ruskettavasta auringosta.

Koulun puolesta reissu sattui hieman huonoon saumaan nimittäin eilen minun olisi pitänyt olla Kuopiossa tentissä ja luennoilla, mutta onneksi pystyn uusimaan vielä kevään aikana. On niin mahtava reissu ollut, että ehdottomasti kannatti tulla. Vaikka puolet vielä jäljellä, niin odotan jo kovasti ensi vuoden matkaa Alpeille. Luulen, että tämänkin lukee moni joka syksyllä aloittaa meillä opiskelun, joten varatkaahan pääsiäiselle kalenteriin se viikko Alppeja varten.

Terkkuja Alpeilta
-Anton, Hammaslääketiede

(kirjoitettu ke 16.4. Ei ollut nettiä rinteessä niin ei voinut aiemmin julkaista)

Itä-Suomen yliopiston hoitotieteenlaitos sairaanhoitajapäivillä

Itä-Suomen yliopiston hoitotieteenlaitos kävi esittelemässä toimintaansa ja koulutustarjontaansa sairaanhoitajapäivällä Helsingin messukeskuksessa maaliskuussa. Mukana messuilla Kuopiosta olivat myös Itä-Suomen avoin yliopisto, Niuvanniemen sairaala, Kuopion kaupunki ja Kuopion yliopistollinen sairaala. Esittelijöinä hoitotieteenlaitoksen pisteellä olivat minun lisäkseni Pirkko Mikkanen, Päivi Kankkunen, Anne Vaajoki, Pirjo Partanen ja Anja Terkamo-Moisio.  Itse olin sairaanhoitajapäivillä ensimmäistä kertaa ja sen puitteet tekivät minuun erittäin positiivisen vaikutuksen. Oli mukavaa huomata kuinka hyvin valmistautuneita messuesittelijät kokonaisuudessaan olivat. Varsinkin eri kaupungit olivat kehittäneet erittäin näyttäviä pisteitä. Koulutustarjontaa oli runsaasti ja osallistujia todella paljon. Ovathan sairaanhoitajapäivät erittäin suuri tämän alan koulutus ja esittelytapahtuma. Kiinnostus hoitotieteen koulutusta kohtaan oli runsasta ja kaikki kiinnostuneet otettiin avosylin vastaan.  Uskon, että kiinnostuneet saivat varmasti tiedot, joita he tulivat hakemaankin.

Uskon kiinnostuksen lisääntymisen johtuvan alan erittäin hyvästä työllisyystilanteesta, joka vallitsee koko Suomessa. Ihmiset uskaltautuvat tämän vuoksi jatkokouluttautumaan myös työnsä ohessa. Oli erittäin positiivista huomata kuinka ihmiset olivat halukkaita kehittämään omaa osaamista ja laajentamaan sitä myös alan kehittämisen puolelle. Jopa valmistuvat sairaanhoitajat olivat kiinnostuneita hakeutumaan yliopistoon heti valmistutumisensa jälkeen.

Pääsin tutustumaan messupäivien välissä myös uudenlaisen työterveysaseman toimintaan. Heltti-niminen työterveysasema oli juuri avannut ovensa ja he esittelivät omaa omintakeista toiminta ajatustaan. Ensivaikutelma tiloihin astuessa oli heti mukavan rento. Seinät olivat maalattu liitutaulumaalilla ja niihin oli tehty ”päiväkotimaisesti” aiheeseen liittyviä kuvia ja tekstejä. Toimintajaatuksena oli tehdä tiloista mahdollisimman rennot ja sellaiset, että ne eivät aiheuta ihmisissä pelkoja ja epämiellyttäviä tunteita. Esimerkiksi lääkärin vastaanottohuone vaikutti kahvihuoneen ja neuvotteluhuoneen risteytykseltä samoin näytteenottohuoneen pinkki nojatuoli oli myös virkistävän erilainen. Heltti oli myös panostanut asiakkaiden sähköiseen asiointiin, jolloin käynti työterveysasemalla ei vaadi henkilökohtaista käyntiä vaan tapaa lääkärin ”etänä”. Myös sähköisiä potilasohjauksen työkaluja näki kerrankin oikeassa käytössä. Heillä oli jo lähes käyttöönotettuna sovellukset mm. työstressin hallintaan ja diabeteksen seurantaan. Hyvä Heltti!!! Tällaisia terveyspalveluja soisi olevan enemmänkin.

Sairaanhoitajapäivien saldo oli erittäin positiivinen. Mukana olleet esittelytavarat ja tutkimusartikkelitkin loppuivat viimeisen messupäivän päätteeksi, joten ei passaa olla muuta kuin tyytyväinen kiinnostuksesta. Itselleni sairaanhoitajapäivät olivat ennen kaikkea mukava tapa tavata uusia ihmisiä ja saada uusia ideoita. Toivottavasti mahdollisimman moni täyttää hakupaperit ja tulee pääsykokeisiin.

Tuomo ("hoitotiedemies")