Ravitsemusta, hammasta ja nuoruutta

Ai ai ai. Tänään oli rokotukset ensi vuoden kliinisiä opintoja varten. Vasen käsi oli alkuun vähän kipeä. Tytöt ei valittanut yhtään ja mulla teki kipeetä. Olen siis oikein miehinen mies :D

Rokotusten jälkeen oli mikrobiologian luento mutta koin hyödyllisemmäksi opiskella omatoimisesti ja menin kirjastoon. Hieno valinta: vartin jaksoin keskittyä ja sitten päädyin ravitsemustieteen (Retikan tytöt) kanssa kahvittelemaan heidän kerhohuoneelle. Retikan tytöt kyselee ammatillisia vinkkejä hammaslääkärissä käynnistä ja oikomishoidosta. Kiva kun alkaa jo hieman tietää asioista ja osaa jotenkin neuvoa, vaikka ei vielä hoitaa saakaan. 

Terkkui Veeralta ja Marialta! Kivaa oli ravitsemustieteen kahvihuoneella.

Iltapäivällä mikrobiologian harkat. Harkan tavoitteena osoittaa kuinka tärkeää aseptiikka ja steriiliys on. Veikkaan, että tän kurssin jälkeen tulee pestyä kädet ennen ruokaa, ruoan jälkeen, ruoan välissä, ennen kahvia, ennen ulos menoa, sisälle tultua, käteltyä kaveria, nähtyä ihmisen. Siis koko ajan. Ammatin varjo puolia tosiaan on se, että tulee hieman hygienia friikiksi. Samoin kuin makeisten syönti jäänyt kokonaan.

Perjantaiksi pitäisi palauttaa pari esseetä liittyen kurssiin "Kvantitatiivisen tutkimuksen harjoitteet". Hyödyllistä asiaa ja tiedän tarvitsevani kurssin oppeja gradun tekemisessä, samoin kuin väitöskirjaani, mutta jotenkin tuntuu juuri nyt todella kuivalle. Tässä ehkä ainut minkä olen oppinut tähän mennessä:

Pari viikkoa sitten oli Denttarin vapaailta, se on meidän oma koko perheen ajanviettokonsepti. Tuolla kertaa leivottiin. Tässä aikaansaannoksia:

 Henk koht suosikki tuo alimmainen. Siinä on kakun koristeena ainejärjestömme Dentinan logo.

Vielä fiilistely kuva klinikan harkoista. Mukavaa oli taas päästä tekemään oikeasti jotain eikä vain tenttiin koko ajan lukea. 

Tää oli kyllä niin huippua! Muutaman vuoden päästä mä olen vakavasti otettava hammaslääkäri ja sinä olet potilaani! ;D Kasvankohan minä ikinä? En tiedä. No mutta opiskeluajasta pitää nauttia

-Anton

Hammaslääketiede

SOOL:in Talvipäivät

Savonlinnan OKL:llä on valmistauduttu opettajaksi opiskelevien Talvipäiviä varten kuumeisesti; pari viikkoa sitten osa opiskelijoista otti osaa Talvipäivä-approon ja viikolla tekstiilityöluokan ompelukoneet ovat käyneet kuumana kun Talvipäiväkansa on ommellut viimeisiä haalarimerkkejä haalareihin. Savonlinnasta Talvipäiville Joensuuhun osallistuu yli 150 henkeä! Osa savonlinnalaisista lähti jo aamulla Kuopioon bilettämään ja he jatkavat sieltä Joensuuhun. Osa ahkerista opiskelijajuhlijoista ottaa Talvipäivät tosissaan (ts. lämmittää maksaa) ja valmistautuu koko viikon varsinaista festariviikonloppua varten. 

Mitkä ihmeen Talvipäivät? Kaikista Suomen opettajankoulutuslaitoksista osallistuu opiskelijoita viikonlopun viettoon yhdessä yliopistokaupungissa vuorollaan. Perinne on jatkunut katkeamattomana vuodesta kivi ja nakki, eli vuodesta 1947! Pari vuoden päästä vietetään siis Talvipäivien kuusikymppisiä. Alkuvuosina ohjelma oli perinteisempää; talviurheilua, tansseja, runonlausuntaa jne. Nykyisin ohjelmassa on avajaiset, iltabileet, talviriehaa, päivätansseja ja bileitä öisin. Majoittuminen hoidetaan kouluilla luokkahuoneissa ja liikuntasaleissa – niiltä osin kun keretään majoittumaan.

Sunnuntaina paluukyydissä on hiljaista kuin hautajaisissa. Viikonloppu vaatii veronsa. Tähänkin tapahtumaan on mahdollista osallistua päihteettömänä, joko osallistuen yhteiseen ohjelmaan tai todella laadukkaaseen päihteettömään ohjelmaan. Opiskelijakulttuuri ei siis pakota päihteiden käyttöön!

Kuvatulitusta ja tunnelmia tapahtumasta voit seurata facebookista: https://www.facebook.com/tp14joensuu?fref=ts

-Ilja, kotitaloustiede

Kirja käteen ja lukemaan siitä!

Helmikuu. Pääkaupunkiseudun opiskelijat viettävät jo hiihtolomaa, mutta täällä pohjoisimmilla leveysasteilla paahdetaan vielä kouluhommia. Minä yritän valmistautua pitämään ruotsinkielistä esitelmää alkoholisairauksista, pysyä selvillä mikrobien maailmasta ja seurailla vastapainoksi olympialaisia. Stafylococcus aureus, epidermidis, saprophyticus...

Missasin valitettavasti viimeviikkoiset penkkaritkin kouluhommien takia. Pikkuveljeni potkittiin pois koulusta Hipsu-asussa, olisin kyllä halunnut nähdä sen! Olin kolme vuotta sitten omissa penkkareissani Laa Laa. Niin se aika vaan menee.

Abiturientti, lukuloma on nimensä mukaisesti lukemista varten. Lue oikeasti niihin kirjoituksiin. Uusintakokeisiin lukeminen ei ole mitään herkkua. Tsemppaa nyt kunnolla ja hoida hommat pois kuleksimasta. Itse hoidin homman aikoinaan kotiin piparminttujäätelön voimin.

Abiturienttien ohella moni muukin on varmaan tarttunut taas lukiokirjoihin. Esimerkiksi lääketieteen pääsykokeissa valintakoemateriaali perustuu nykisin lukion biologian, kemian ja fysiikan oppimääriin. Toivottavasti te vanhemmat lääkikseen hakijat olette jo aloittaneet luku-urakkanne. Jos ette, niin mielestäni nyt olisi melkein viimeiset hetket aloittaa.

Älkääkä pelkästään lukeko kirjoja. Opiskelkaa ja oppikaa niistä kirjoista! Sillä ei ole väliä, kuinka monta kertaa luet kurssi- tai valintakoekirjat läpi. Yksikin kerta voi riittää, jos luku-urakan tekee huolella.

Tee muistiinpanoja. Piirrä ajatuskarttoja. Pänttää. Mieti luvun lopuksi, osaatko nyt juuri lukemasi asiat. Matikan, fysiikan ja kemian selvittämiseksi laske, laske ja laske. Älä aliarvioi mitään koetta ja muista, että arvosana voi olla yhdestäkin pisteestä kiinni. Jaksa siis kerrata asiat vielä kerran ennen kokeeseen menoa. Haluaisin sanoa, että älä turhaan stressaa, hyvällä tsempilläkin pärjää pitkälle, mutta se ei valitettavasti ole aivan totta. Kokeeseen on helpompi mennä hyvällä tsempillä, jos hommat on hyvin hanskassa.

Yliopiston Saima-lehden abinumero julkaistaan helmikuun lopussa. Minä ja pari muuta lähettilästä vastailimme Saiman toimittajan kysymyksiin omien alojemme valintakokeisiin liittyen. Toivottavasti saamme jutun myöhemmin tänne teidänkin nähtäväksenne.

Ps. Leijonat ♥

Hakemuksia hakemusten perään

Helmikuun puolta väliä mennään ja kesätöiden hakurumba on kiihkeimmillään, tästäpä syystä omakin aikani on mennyt hakemuksia raapustellessa. Missä menee terveen itsekehun ja yltiömäisen kehumisen raja, mitä ominaisuuksia työnantaja arvostaa juuri tässä tehtävässä, mitkä ovat vahvuuksiani, miten erottua muista hakijoista? Siinäpä kysymyksiä, joita olen tässä viime aikoina pohtinut. Vastahan vuosi vaihtui ja nyt pitäisi jo olla valmiina suunnittelemassa ensi kesää täyttä häkää. Toisinaan tuntuu, että kesätyöpaikat ovat jo menneet ja olen auttamattomasti myöhässä. Hakemusten perään on tullut ystävällinen vastausviesti: ”Olemme jo valinneet kesätyöntekijämme, mutta kiitos mielenkiinnosta”, hassua sinänsä kun ilmoituksen mukaan hakuaika ei ole vielä edes umpeutunut. Tällöin väistämättä herää kysymys, liekö todellinen haku edes oli auki ulkopuolisille. Saas nähdä, itse haluaisin pysyä Joensuussa kesän, mutta kesätöitä on löydyttävä. Vuokra ei maksa itse itseään ja pitää sitä opiskelijan jotain syödäkin. Kesätyörahoilla elän pitkälti koko loppu lukuvuoden, jotta voin keskittyä täysipainoisesti opiskeluun. Oma pääaine-sivuaineyhdistelmäni vaatii paljon töitä ja aikaa, joten 20 tuntia osa-aikatöitä viikossa kuulostaa melko mahdottomalta tällä hetkellä. Tarkoituksena kun on valmistua ensi vuonna, joten nyt on saatava suoritettua kaikki mahdolliset pakolliset läsnäolokurssit ja tentit.

 

Uskon, että useilla opiskelijapaikkakunnilla on sama tilanne. Tekijöitä löytyisi mutta työpaikkoja ei ikävä kyllä riitä kaikille, tai ainakaan sellaista työtä joka vastaisi edes etäisesti omaa opiskelualaa. Oma tutkintoni on melkoinen sillisalaatti ja tässä kohtaa kansainvälisestä suuntauksesta ei ole kovinkaan hyötyä, kenties jopa päinvastoin. S-marketin kassalla ei liiemmin Eurooppaoikeuden opinnoista ole hyötyä, ja melko hyvä tuuri saa sattua että pääsisin ranskaksi palvelemaan asiakkaita. Itselläni on menossa 4.vuosi opintoja, joten lieviä paineita alkaa kerääntyä, pitäisi nähtävästi olla jo oman alan töitä CV:tä koristamassa. Toisaalta mikäli ryhtyy liian ronkeliksi, voi lopulta huomata istuvansa kotona tyhjän panttina ja se on kyllä mielestäni vieläkin huonompi vaihtoehto. Olen jo monta vuotta työskennellyt golf kentillä, ja olen kyllä nauttinut jokaisesta kesästä. Toisinaan toki jatkuva vesisade tai ulkovessojen putsaus ovat hieman lannistaneet, mutta upea työilmapiiri on usein paikannut paljon. Toissa kesänä pesin Abloylla 725 ikkunaa kakkostyöni puitteissa, joten ei voi väittää että olisin turhan nirso töiden suhteen ja osaanpahan nyt ainakin pestä ikkunat kivan kiiltäviksi.

Olen toki miettinyt myös ulkomaille lähtöä, mutta siinä vaiheessa jäisin todennäköisesti miinuksen puolelle, koska asumiskulut tuplaantuisivat ja tämän lisäksi tulisivat vielä matkakulut ja paikalliset elämiskustannukset. Toki voisin vuokrata oman asuntoni, mutta kalustettuna vuokrattaessa saa olla melkoinen luotto vuokraajaan. Ensi vuonna luovutan asuntoni pois, kun lähden kevääksi taas vaihtoon ja sitten olenkin valmis valloittamaan maailmaa vaikka koko kesän ihan sen mukaan mistä löytyy töitä. Täksi kesäksi kun vain löytäisin mukavan työpaikan Joensuusta, onhan nyt kyseessä kuitenkin todennäköisesti viimeinen kesäni täällä kauniissa Itä-Suomessa. Peukut pystyyn! 

Elisa- Oikeustieteiden opiskelija

Abit liikenteessä

Kävin tänään katsomassa, miten joensuulaiset abit ottivat ilon irti penkkareista. Rekat kiersivät torin pari kertaa ja abit hymyilivät, vilkuttivat, huutelivat ja heittelivät karkkeja. Ei siinä voinut kuin itsekin hymyillä. Iloinen fiilis on tarttuvaa.

Samalla sitä väkisinkin palasi ajassa kuusi vuotta taaksepäin, kun itse pikku lukion kasvattina oli parinkymmenen muun luokkakaverin kanssa kuorma-auton lavalla, jonne wanhat olivat meidät kantaneet. Oli todella kylmä pakkaspäivä ja lavalla oli armottoman kylmä. Siitä huolimatta oli hyvä, mutta haikea mieliala. Jotenkin siinä hetkessä tajusi, että enää ei kavereiden kanssa nähtäisi päivittäin, kun jokainen keskittyisi omaan luku-urakkaansa ja lakkiaisten jälkeen jatkaisimme kukin omaan suuntaamme.

Iloiset ja kovaääniset abit

Meistä ei tullut muurareita tai suutareita, kuten Anssi Kela laulaa, mutta parhaista ystävistäni tuli insinöörejä. Siitä huolimatta, että toinen oli valittanut usein pitkän matematiikan tunneilla, että ei tule koskaan tätä pitkää matikkaa missään tarvitsemaan. Mitä opimme tästä? Never say never ja elämä voi yllättää! Minusta tulee ensi syksynä toivon mukaan kasvatustieteiden maisteri, kolmannesta ystävästäni tulee luokanopettaja. Meistä tuli sairaanhoitajia, proviisoreja, eri alojen asiantuntijoita ja ammattilaisia. Ei sitä silloin tiennyt. Jokainen oli varmaan ainakin hiukan epävarma tulevaisuudesta.

Kun lukion jälkeen kuulin, mihin opiskelukaverit olivat päätyneet, monien kohdalla tuli ällistynyt: ”ihanko oikeasti?”. Toisten valinnat voivat olla yllättäviä, jos niistä ei ole aiemmin kuullut. Ehkä on haluttu ensin varmistaa pääsy opiskelupaikkaan, ennen kuin on haluttu kertoa suunnitelmista muille. Nämä ratkaisut saattoivat kuulostaa yllättäviltä, mutta jälkeenpäin mietittynä nämä ihmiset taisivat tehdä aivan oikeat ratkaisut. Vai miltä kuulostaisi opiskella Iso-Britanniassa tai Irlannissa? Pienestäkin lukiosta voi ponnistaa kauas.

Itse olin melko hukassa sen kanssa, mihin hakea ja heti lukion jälkeen en hakenutkaan juuri minnekään. Vuoden vietin työelämässä ja pohtien, mitä haluan, minkä jälkeen olikin eri tavalla intoa valmistautua pääsykokeisiin. Kasvatustieteisiin päädyin vähän yllättäen. Voin tunnustaa, että vielä pääsykoetta edeltävänä iltana mietin, että menenkö pääsykokeisiin lainkaan. Onneksi menin. Kirjoitin pari esseetä aivan innoissani pääsykokeessa ja niinhän sitä opiskelupaikka napsahti. Alkuun en kyllä tiennyt yhtään, mitä olin päässyt opiskelemaan, mutta tuntui uskomattomalta, että olin päässyt yliopistoon! Pian myös tajusin, että olin vahingossa (vai sittenkin jonkin kohtalon johdattamana?) päätynyt omalle alalleni.

Hauskoja kylttejä rekkojen kyljissä riitti!

Mitä haluan sanoa, on se, että välivuosi ei tarkoita, että olisit epäonnistunut. On ikävää, että jatkossa niin paljon suositaan sitä, että opiskelupaikka olisi pakko saada heti lukion jälkeen. Mitä jos ei ole varma siitä, mihin haluaa? Vuoden kun tekee töitä ja saa rauhassa pohtia vaihtoehtoja, voi olla aivan eri tavalla valmis tekemään päätöksiä.  Toinen asia, mitä haluan korostaa on, että vain hakemalla voit tulla valituksi. Jos et edes uskalla hakea paikkaa tai mennä pääsykokeisiin, niin et voi päästä opiskelemaan alaa. Kannattaa aina yrittää, että voi sitten vanhemmalla iällä miettiä, että tuli ainakin kokeiltua!

Viettäkää abit oikein riehakas päivä, nauttikaa wanhat, kun saatte pukeutua koreiksi ja ykköset: älkää surko, pitkään ette ole enää koulunne junnuja! Ja koska huominenkin vielä koitaa, (tai ehkä pikemminkin ensi viikko), niin tsemppiä abeille luku-urakkaan! Hyvällä asenteella eteenpäin. :)

- Sara

Lukiovierailuita, opopäiviä ja gradua - lähettilään alkuvuosi

Lukuvuosi UEF-lähettiläänä on ennättänyt jo helmikuun puoliväliin. Kiireisimmät viikot taitavat olla takanapäin, kun lukiot eri puolilla Suomea valmistautuvat ylioppilaskirjoituksiin ja korkeakoulujen yhteishakuun. Luvassa on paljon pohdintaa, mietiskelyä ja valintojen tekemisiä, kun nuoret tekevät päätöksiä hakukohteistaan.

Tien päällä  - suuntana Keski-Pohjanmaa!

Tammikuun aikana reissasin eri puolilla Suomea kertomassa lukiolaisille omista opinnoistani ja UEF:n koulutustarjonnasta. Vastaanotto oli lämmin niin täällä kotimaakunnassa Ilomantsin, Outokummun ja Kiteen lukioilla kuin hieman kauempana Keski-Pohjanmaalla Kokkolan yhteislyseon, Haapaveden, Ylivieskan ja Haapajärven lukioissa. Kilometrejä auton mittariin kertyi noin puolitoistatuhatta ja sillä matkalla tuli nähtyä erikokoisia ja -näköisiä lukiolaisia. Yhteistä jokaiselle lukiolle oli se, että UEF:n esittelyä oli kokoontunut kuuntelemaan kymmeniä innostuneita lukiolaisia. Kiitos vielä teille!

Haapaveden lukion aulatila.

Haapajärven lukiolla Joensuu oli tuttu paikka opettajanhuoneessa.

Helmikuun alussa oli jälleen aika istua auton rattiin ja suunnata Etelä-Pohjanmaalle. Seinäjoella järjestettiin 6.-8.2. valtakunnalliset opo-päivät, jonne oli kokoontunut noin kuutisensataa opinto-ohjaajaa eri puolilta Suomea. Opoille jaettiin päivien tunnuslauseen mukaan ”parahat evähät lakeurelta” ja moni opo sai mukaansa myös UEF:n opokassin hakuoppaineen ja koulutusalaesitteineen. UEF oli monelle opolle tuttu oppilaitos, varsinkin Joensuun kampus, sillä meillä on tarjolla ainoana Suomessa kandi- ja maisteriopinnot sisältävää opinto-ohjaajakoulutusta. Sen lisäksi moni on suorittanut meillä erilliset opinto-ohjaajan opinnot. 

"Opokassitehdas" Seinäjoella.

Muutamia kommentteja meidän kampustemme kaukaisesta sijainnista ja vaikeista kulkuyhteyksistä kuului. Tämä on hieman surullista, koska usein asenteet tekevät matkasta pidemmän kuin se todellisuudessa on. Minulla on opiskelukavereita esimerkiksi Kuopiosta, Heinävedeltä, Keravalta, Helsingistä, Kotkasta, Kouvolasta, Salosta, Ähtäristä, Rovaniemeltä – vain muutama kaupunki mainitakseni. Itse asiassa ene

mmistö kavereistani on tullut opiskelemaan Joensuuhun Pohjois-Karjalan ulkopuolelta. Meille siis voi ja kannattaa tulla kauempaakin!

Onhan sinne kauas tietenkin pitkä matka.

Opopäiviltä kotiutumisen jälkeen olen syventynyt Sotshin olympialaisten lajitarjonnan maailmaan. Edellisessä blogitekstissä kirjoitin, että tavoitteena on tämän kevään aikana valmistua filosofian maisteriksi. Urakoin tammikuussa lähettilästöiden ja lyhyen ulkomaanmatkan välissä graduani. Olin asettanut itselleni tavoitteeksi saada valmista ennen olympialaisia, joten pakotin itseni aamuisin yliopiston kirjastolle kirjoittamaan. Muutaman ahkeran työpäivän jälkeen olin saanut kasaan noin 90 sivua tekstiä, jonka hioin palautuskuntoon tammikuun viimeisen päivän kunniaksi. Nyt odottelen tarkastajien arvostelua ja sen jälkeen pääsenkin hakemaan tutkintoa. Kevät kuluu osaltani työnhaun parissa, ja toivottavasti ensi vuoden opopäiville Joensuuhun pääsen vieraaksi opinto-ohjaajana ja voin käydä hakemassa koululleni UEF-tietoutta uusilta lähettiläiltä.

Lopuksi toivotan pikkusiskolleni ja muille tämän kevään abiturienteille tsemppiä ja menestystä kevään ylioppilaskirjoituksiin! Hyvällä valmistautumisella ja rennolla asenteella pääsee pitkälle!

-Miika-

Hidas lämpeämään

Ainakin Juho ja Annu ovatkin jo kerenneet kertomaan heidän vuodenaloituksestaan ja sen mukanaan tuomista kiireistä ja opiskeluista. Minun vuoteni on sen sijaan käynnistynyt hieman verkkaampaan tahtiin ja pääsin luennoillekin vasta tammikuun loppupuolella. Olen tähän mennessä käynyt vasta seitsemällä luennolla ja yhdessä tentissä, josta onneksi kolahtikin tilille vuoden 2014 ensimmäiset opintopisteet.

Tänä keväänä minulla on kalenterissani vain muutama luentokurssi. Kirjallisuuden oppiaineeseen kuuluva metodeihin keskittyvä Kulttuuritieteiden metodologia on jo alkanut, ja ensi viikolla pääsen osallistumaan suomen kielen oppiaineeseen kuuluvalle viron kielen intensiivikurssille, joka järjestetään vain joka toinen vuosi. Luentokurssien sijaan opintosuunnitelmassani on esseitä, kirjatenttejä sekä kandin kirjoittamista. Kuitenkaan näihin en ole jaksanut pistää vielä paljon energiaa...

Yksi syy (laiskuuden lisäksi), joka on vaikuttanut nyt alkuvuonna erilaisten kirjoitustöiden jatkamisen ja aloittamisen viivästymiseen, on jo yli kuukauden jatkunut tauoton päänsärky. Olen kärsinyt silloin tällöin migreenistä ala-asteelta lähtien, joten alkupäivinä tunnistin säryn migreeniksi. Kuitenkin sen jatkuessa ja säryn lieventyessä se ei enää täyttänytkään tavallisen migreenin piirteitä, joten vikaa täytyi lähteä selvittämään lääkärin avustuksella. Onneksi opiskelijoita auttaa Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS, jonka palvelut opiskelija saa nämä käyttöönsä ylioppilaskunnan jäsenmaksulla. Minun ei siis tarvinnut mennä hakemaan lääkäriaikaa kunnalliselta puolelta, vaan sain ajan helposti soittamalla eräänä aamuna YTHS:n akuuttien aikojen varaukseen. Kuntoutuminen päänsärystä on minulla vielä kesken, mutta todennäköisesti minun särkyni aiheutuu jännitysniskan ja migreenin sekoituksesta. Onneksi olo on jo hieman parempi.

Vaikka suurimman osan tammikuusta käytin vain kotona olemiseen ja kaikenlaisen pienen puuhailuun, olen kerinnyt istumaan jo hieman junassa. Joskus opiskelijan kohdalle saattaa sattua aivan ainutlaatuinen tilaisuus, ja silloin on hyvä tarttua siihen. Näin kävi (kolmatta vuotta yliopistossa opiskelevalle) avomiehelleni, joka pääsi oman alansa töihin toiseen kaupunkiin kevään ajaksi. Hetkellisessä etäsuhteessa elämistä helpottaa se, että juna kulkee säännöllisesti ja opiskelijalipun hinnalla on hieman inhimillisempää matkustaa. Olenkin jo kerinnyt käymään pariin otteeseen avokkini kotipaikkakunnalla ja viikon verran hänen työpaikkakunnallaan eteläisemmässä Suomessa.

Onneksi esseitä ja kandia voi kirjoittaa myös muuallakin kuin vain yliopiston läheisyydessä, joten en ole aivan kahlittuna Joensuuhun tänä keväänä.

Suomen kielen opiskelijalle tämä viikko oli henkäisevä, sillä kohauksen aiheuttaneen alkaa tehdä – alkaa tekemään -muutoksen lisäksi keskiviikkona liput nostettiin salkoihin J.L. Runebergin muistoksi ja kunniaksi. Vaikka runebergintorttujen luonnollinen aika oli jo keskiviikkona, päätin silti leipoa niitä vasta perjantaina, sillä sain iltasella kylään muutaman samaan aikaan suomen kielen ja kirjallisuuden oppiaineissa aloittaneen kurssikaverin. Koska tässä vaiheessa opintoja kirjallisuuden opiskelijoilla on yhä enemmän ja enemmän kirjatenttejä tai esseen kirjoitteluita, yliopistolla tulee käytyä entistä harvemmin, ellei esseitä kirjoita sitten yliopiston kirjastossa. Kavereita ei siis tule nähtyä niin usein. Sen takia olikin mukava saada kavereita kylään ja vaihtaa viime aikojen kuulumiset.

Kuvassa helmikuun herkkuja

Vuoden alku on siis sujunut rauhallisesti, mutta nyt minun pitäisi alkaa tekemään asioita ja saada arki kunnolla käyntiin. Kotuksen tiedote sai ainakin veren virtaamaan päässä ;)

- Maarit, kirjallisuus ja suomen kieli

Tässä vielä käyttämäni ohje runebergintorttuihin:

100 g             margariinia

0,5 dl             sokeria

1                    kananmuna

1 dl                vehnäjauhoja

¾ tl                leivinjauhetta

½ tl                kardemummaa

1 dl                keksinmurua tai korppujauhoja

1 dl                jauhettua mantelia

(1 rkl             kookoshiutaleita)

½ dl               kermaa

koristeeksi:

1 dl                tomusokeria

2 tl                 vettä tai laimennettua sitruunamehua

                      hilloa

Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää kananmuna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne joukkoon. Lisää kerma. Annostele taikina muffinivuokiin ja paista 200 asteessa kunnes ovat kullanruskeita (n. 10 min.)

Kavereiden kanssa katsottiin myös talviolympialaisten avajaiset

 Lisää tietoa YTHS:stä netissä www.yths.fi

Opiskelijan arkea, mallia järjestötoimija.

Aamulla olisi ollut metsäekonomian luento alkaen klo 08:15, mutta tuon jätin välistä ja keskityin nukkumatin suomaan pilvilinnaan. Perustelin ratkaisun itselleni oman jaksamisen näkökulmasta, sillä tiukka päivä oli edessä ja keskiviikkona olisi vielä tiukempi. Kello yhdeksän jälkeen aloitin päivän ohjelman todenteolla ja vuorossa olikin juoksevien asioiden hoitaminen. Kyseisellä asialistalla oli mm. matkalaskujen tekeminen, junalippujen varaaminen keskiviikolle ja perjantaille sekä tilavarauksen tekeminen seuraavalle kokoukselle.

Aamupäivän kiireiden jälkeen pystyi mieltään rentouttamaan päivän toisella luennolla aiheella metsien suojelun ekologiset perusteet, mitä en ajatellut ohittaa. Luennolla törmäsin kuitenkin vanhaan tuttuun ja meninkin hänen viereen istumaan. Tämän opiskelijakollegan kanssa keskustelimmekin hetken luennon aiheesta, kunnes päästiin muihin opiskelijan mieltä stressaaviin asioihin. Keskustelu lainehti tulevien kesäntöiden sekä nykyisen asuntotilanteen kautta kandin ja gradun tekemiseen. Loppu tulemana molempien tutkimukset etenevät, mutta tarkempaa aikataulua niiden valmistumisesta ei ole tiedossa.

Päivän järjestötoiminta annos tuli täytettyä Pohjois-Karjalan metsänhoitajien edustajan kanssa, kun hän tuli tapaamaan ainejärjestöni Joensuun metsäylioppilaiden hallitusta yhteistyön merkeissä. Vuoden yhteisinä tavoitteina on mentoroinnin järjestäminen Joensuussa sekä yhteisien tapahtumien luominen. Toisin sanoen, vuoden aikana on luvassa verkostoitumista molempiin suuntiin. Tämän alustuksen jälkeen hallituksemme pystyi aloittamaan kokouksensa. Kahden ja puolen tunnin kokouksen aikana käsittelimme mm. tulevan kevään tapahtumia, kv-toimintaamme sekä edustus- ja kilpailumatkoja. Toki keskustelimme myös ensi viikon suuresta tapahtumasta eli Räkäposkella-hiihtotapahtumasta. Järjestelyt ovat mitä mainioimmalla tasolla, kunhan lunta olisi vielä ensi viikollakin.

https://www.facebook.com/events/274748376011535/

Päivän päätteeksi löysin itseni yliopiston IT-luokasta tekemässä metsäekonomian harjoitustehtäviä. En kuitenkaan ollut yksi, itseni lisäksi luokassa oli toinenkin tekemässä tehtäviä. Liikaa en aikaani tuollakaan viettänyt, sillä totesin päivän olleen jo tarpeeksi tehokas ja kämpillä olisi luvassa valmistautuminen keskiviikon haasteisiin. Päivän viimeisenä haasteena olikin laukun pakkaaminen keskiviikon kokousta varten ja siten nukkumatin pilvilinnoille siirtyminen, sillä aamulla tulisi keretä klo 05:28 lähtevään junaan kohti Helsinkiä.

- Juho