Luopumista ja uuden aloittamista

Viimeinen päivitys UEF-lähettiläänä. Se kertoo, että lukuvuosi on lopuillaan ja kesä ovella. Omalla kohdallani mennyt kevät on ollut vanhasta luopumisen ja uuden aloittamisen aikaa. Tammikuun lopussa opo-opintojen vuoksi tovin "telakalla" ollut graduni Otanmäen kaivoksen perustamiskeskustelusta valmistui ja helmikuun puolenvälin jälkeen sain filosofian maisterin tutkinnon. Maaliskuussa ennätti vetää työttömänä hieman henkeä, kunnes huhtikuun alussa aloitin työt projektityöntekijänä vanhassa kesätyöpaikassani Outokummun kaivosmuseossa. Kuukausi vierähti nopsaan uusiin maanalaisiin tunnelehin sijoitettavaa "Moderni kaivos" -näyttelyä suunnitellen ja pääsin myös vierailemaan Kylylahden kaivoksessa Polvijärvellä. 

Vappuilemassa Varnitsan vappuboolilla.

Vappua pääsin viettämään vielä perinteisin opiskelijamenoin mm. Ilosaaressa historian ainejärjestön Varnitsan vappuboolilla. Professori Katajalan tarjoama valmistujaisskumppa kruunasi maisterin vapun. Juhlien jälkeen palasin arkeen, kun aloitin työt Outokummun lukiossa. Vajaan kuukauden mittaiseen pestiini historian, yhteiskuntaopin ja uskonnon vs. tuntiopettajana mahtui kolmen kurssin opettamisen ja kokeiden lisäksi ryhmänohjaajana ja oppilaskunnan ohjaajana toimista. Lyhyt pesti meni nopeasti, varsinkin kun sekä opiskelijat että opettajakollegat ja koulusihteeri ottivat uuden tulokkaan hyvin vastaan. Haikein mielin jaoin tänään ryhmilleni kokeet, 1A-luokalleni stipendit ja painoin viimeisen kerran lukion oven kiinni. Huomiset lakkiaiset jäävät väliin, sillä olen samaan aikaan juhlimassa pikkusiskoni valkolakkia.

Mutta vanhan loppu on uuden alku. Viikonloppu menee valmistumisia juhliessa ja maanantaina alkaa uusi arki Karjalan tutkimuslaitoksella projektitutkijana. Seuraavan kahden vuoden ajan olen UEFilainen, nyt aiempien reilun viiden vuoden sijaan niin sanotusti pöydän toisella puolen eli henkilökunnan jäsenenä. Uudet haasteet odottavat kansainvälisen EUBORDERSCAPES-projektin parissa, jota odotan jännityksellä ja mielenkiinnolla. Heti kesäkuussa on luvassa ainutlaatuinen kokemus tähänastisessa elämässäni, kun osallistun Association for Borderland Studiesin (ABS) eli rajatutkimuksen kansainvälisen järjestön ensimmäiseen maailmankonferenssiin Joensuussa ja Pietarissa.

Toukokuun aikana kesä tuli vihdoin Joensuuhun ja pääsi nauttimaan auringosta esim. kirkon taakse.

Vuosi UEF-lähettiläänä oli mukava ja antoisa. Monta mukavaa lukiota tuli kierrettyä ja monta lukiolaista, abia ja opoa nähtyjä messujen merkeissä. Nyt on aika kiittää kaikkia tykkääjiä ja blogin lukioita, huomenna on aika juhlia!

Sydämelliset onnittelut kaikille kevään valmistuneille! Tsemppiä kaikille hakijoille, joiden pääsykokeet ovat vielä edessä päin! Toivottavasti mahdollisimman monen tie kulkee ensi syksynä johonkin UEF:n kolmesta kampuksesta! Ja tietenkin hyvää kesää, nauttikaa siitä!

Miika

Pääsykokeita ja lakkiaisia

Nyt eletään jännittäviä aikoja, sillä useimpien yliopistoalojen pääsykokeet ovat joko juuri olleet tai ne järjestetään aivan lähipäivinä. Moni UEF-lähettiläs onkin jo kirjoitellut pääsykokeista ja antanut hyviä vinkkejä niistä selviytymiseen. Minä ajattelin lähestyä aihetta hieman toisesta näkökulmasta. Tätä voisi kutsua vaikka ”Älkää tehkö niin kuin minä tein, vaan niin kuin minä neuvon” –postaukseksi ;-).

Osallistuin ensimmäisiin pääsykokeisiini toukokuun viimeisellä viikolla kuusi vuotta sitten. Silloin Itä-Suomen yliopisto oli vielä Kuopion yliopisto ja ravitsemustieteen pääsykokeisiin vaadittiin 500-sivuisen Ihmisen fysiologia –kirjan lukeminen, lukion kemian oppimäärä ja pari psykologian kurssia. Lisäksi kokeeseen kuului yhteinen aineistokoe farmasian kanssa. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni Kuopiossa, mutta löysin sentään onneksi hyvin yliopistolle ja oikeaan saliin. Päivä ja kellonaikakin täsmäsivät. Alku siis sujui hyvin. Jos teitä naurattaa edellinen, niin voin kertoa, että nämäkään eivät ole kaikille itsestäänselvyyksiä. Viime kesänä yksi kesätyökaverini nimittäin tajusi vasta pääsykokeita edeltävänä iltana, että oli kuvitellut niiden olevan päivää myöhemmin kuin mitä ne todellisuudessa olivat. Ei siis ole itsestäänselvyys, että kaikki tietävät, missä pitää olla ja milloin. Suosittelen lämpimästi tarkistamaan nämä asiat moneen kertaan etukäteen!

Onnistunut perille löytäminen ei kuitenkaan vielä valitettavasti takaa paikkaa yliopistossa. Siispä täytyi käydä itse kokeen kimppuun. Koe oli aikoinaan jaettu neljään osioon ja se kesti useita tunteja. Ensimmäinen osa oli aineisto. Meille jaettiin parikymmentä sivua paksut nivaskat, joihin oli aikaa tutustua tunti. Tekstissä kerrottiin eri maiden lääkehoitojärjestelmistä. Päättelin, että varmaankin kokeessa kysytään jotain kohtuullisen laajaa ja yritin hahmottaa tekstistä pääpiirteet. Tein jopa muistiinpanoja, vaikka yleensä en jaksa siihen panostaa. Tunnin kuluttua paperit ja muistiinpanot kerättiin pois. Tilalle sai kysymyksen. Olisikohan siitä saanut 16 pistettä, en ole ihan varma. Joka tapauksessa kysymyksen muistan varmaan ikuisesti, koska tilanne oli niin traumaattinen. Kokeessa siis käskettiin vertailemaan Ruotsin ja Tanskan lääkkeenvaihtomalleja. Voin kertoa, että aineistossa kerrottiin vähintään 10 maan lääkesysteemeistä + vielä muuta yleistä. En todellakaan muistanut kirjaimellisesti yhtään mitään siitä, mitä juuri lääkkeenvaihtomalleista oli kyseisen kahden maan kohdalla sanottu. Hyvä etten alkanut itkeä paperini ääressä. Pari asiaan liittymätöntä lausetta taisin siihen rustata ennen kuin lähdin salista. Olin aivan varma, että sisäänpääsymahdollisuuteni yliopistoon oli täysi 0 siinä vaiheessa. Harkitsin vakavissani jättäväni kokeen kesken ensimmäisen osion jälkeen ja lähteväni kotiin. En kuitenkaan kehdannut, joten jäin vielä seuraaviin osioihin. Vastasin niihin puoliksi transsissa. Olin niin pettynyt siihen, että olin mokannut mahdollisuuteni päästä opiskelemaan.

Pääsykokeiden jälkeen olin äärimmäisen pettynyt. Olin sitä mieltä, ettei oikeastaan olisi mitään järkeä juhlia lakkiaisianikaan, koska olin totaalisen epäonnistunut, kun kerran en tulisi pääsemään ensimmäisellä yrittämällä haluamaani yliopistoon. Toki ne yo-juhlat kuitenkin järjestettiin ja olihan se tavallaan juhlallisen tuntuista saada valkolakki. Olin kuitenkin niin jumittunut ajatukseen, että välivuosi olisi totaalinen epäonnistuminen, että vieraiden lähdettyä en todellakaan lähtenyt mihinkään ulos jatkamaan juhlimista, vaan sulkeuduin omaan huoneeseeni lukemaan seuraavalla viikolla oleviin Helsingin yliopiston pääsykokeisiin. Minulla oli niin pakottava tarve saada ainakin jokin opiskelupaikka, että juhliminen oli toissijaista. Jos joku nyt miettii, että mitä hittoa, niin niin mietin kyllä minäkin. Mutta valitettavasti sitä viisastuu vasta ajan myötä. Noh, Helsingin pääsykokeet menivät kyllä ihan hyvin, mutta tuskinpa se olisi kuitenkaan vaatinut lakkiaisiltana lukemista. Kaiken lisäksi kesäkuun lopulla sain tietää saaneeni myös sen Kuopion yliopiston paikan, vaikken olisi ikinä uskonut. Olin siis aivan turhaan ollut aivan maani myynyt pääsykokeiden jälkeen. Yo-arvosanat ja muiden osioiden tulokset kompensoivat aivan riittävästi pieleen mennyttä aineisto-osuutta. Tuskin se sitä paitsi oli muillekaan sen helpompi kuin minulle.

Mikä tämän tarinan pointti siis oli? No lähinnä se, että jos pääsykokeet tuntuvat vaikeilta, ne tuntuvat luultavasti muistakin siltä. Ei kannata masentua ennen kuin tulokset tulevat. Lakkiaispäivänä kannattaa unohtaa kaikki muu ja keskittyä juhlimiseen. Jossain rajoissa tietysti…en siis todellakaan suosittele juomista siihen pisteeseen, että lakki hukkuu jo ensimmäisenä iltana tai juhlista ei muista jälkeenpäin mitään. Mutta siis hauskaa kannattaa pitää ja nauttia päivästä huomion keskipisteenä. Pääsykoekirjat tai –murheet eivät kuulu yo-juhlapäivään! Ja lopuksi vielä paljastus, että opiskelupaikan saamisesta huolimatta päädyin lopulta kuitenkin pitämään lukion jälkeen välivuoden ihan vapaehtoisesti. Eikä sekään ollut mikään katastrofi. Maailma ei kaadu, vaikka välillä asiat eivät menekään ihan suunnitelmien mukaan. Joka tapauksessa tsemppiä kaikille pääsykokeisiin osallistuville ja isot onnittelut ylioppilaiksi valmistuville!

Ps. Minut voi bongata 28.5. ravitsemustieteen pääsykokeista, joissa olen tänä vuonna valvojana. Tulkaa nykäisemään hihasta, jos tunnistatte J.

- Leija-Lotta, ravitsemustiede

Läpileikkaus tästä vuodesta

Yksi vuosi yliopistossa on taas ohi. Tai oikeastaan konkreettisesti luennoilla käyminen loppui jo pääsiäisen tienoilla ja muutaman viikon ajan sen jälkeen kirjoittelin kandidaatin tutkielmaa. Viikko sitten sain tutkielman viimein valmiiksi! Loppu teki tiukkaa, mutta nyt tuntuu hienolta. Kirjoitin koko tutkielman kotona, vaikka epäilijöitä sen onnistumisesta riitti. Onneksi vihaan siivoamista niin paljon, että mielummin kirjoitin. Tutkielma arvioidaan vielä ja sen jälkeen olen luonnontieteiden kandidaatti :)

    Täällä vietetään seuraavat kolme kuukautta.

Mennyt lukukausi oli taas aika kiireinen. Alkusyksystä olin ensimmäisessä opetusharjoittelussa ja ahnehdin samaan aikaan vielä useampaa luentokurssia. Vapaa-aikaa ei niin hirveästi jäänyt, mutta itsehän olin asiat niin järjestänyt. Sain kaikki kurssit kuitenkin kunnialla suoritettua eikä edes burn-out iskenyt. Loppusyksyn kävin tavallisia luentokursseja. Varsinkin matikkaa oli syksyn aikana useampi kurssi samaan aikaan, niin olin jo saada matikkaähkyn... Joulukuun alussa oli Studia-messut, joista kirjoittelinkin jo aiemmin. Tapahtuma oli näin esittelijän näkökulmasta mahtava ja käykäähän ensi vuonnakin siellä!

 Tässä kuva meidän viime kauden huipentumasta eli ladypesis-turnauksesta Turusta    (kuva: http://www.varsinais-suomenpesis.fi/kuvagalleria/valtakunnallinen-lady-pesis-2013)

Tammikuussa tein laboratoriotöitä, jotka oli saatava tänä vuonna tehtyä, että pääsen ensi vuonna seuraavaan opetusharjoitteluun. Haastetta tähän toi taas se, että labrahommien lisäksi kävin kolmea luentokurssia. Juoksentelin muutaman viikon ajan labran ja luentosalien väliä ympäripyöreitä päiviä tehden. Aika kultaa muistot ja mieleen tulee vain miten mukavaa oli viettää päivät kavereiden kanssa :) Talvella kävin viimeisen kurssin matikkaa yliopistossa ja sain sivuaineopinnot valmiiksi! Alkukeväästä luentokurssit loppuivat ja edessä oli enää operaatio kandi. Onneksi olin varannut aikaa sen tekemiseen tarpeeksi reilusti ettei tullut kiire. Ehdin toukokuun alkupuolella viettämään vähän lomaa ennen kesätöitä. Tällä viikolla aloitin kesätyöt tutussa apteekissa ja siellä vietän seuraavat kolme kuukautta. Pesäpallokausikin avattiin jo muutama viikko sitten. Siinä se kesä sitten vierähtääkin; töitä tehden ja pesistä pelaten. 

Terveisin,

Eveliina

Vinkkejä VAKAVAAN ja valintakokeisiin!

Terveiset Pariisista!

Toivottavasti VAKAVA:an osallistuneiden koe meni hyvin! 

Kevät alkaa vaihtua kesään ja se tarkoittaa myös opintojen loppumista tältä vuodelta. Toisilla Savonlinnassa opiskelevilla lukukausi päättyi jo pääsiäislomaan, toisilla vappuun. Itse kirjoitin pääsiäislomalla kandin tutkielman ja lähdin vapun jälkeen lomalle: nyt on siis pakko palata opintojen pariin vielä pariksi viikoksi. Kirjoittelen tänään vähän pääsykokeista, lukemisesta ja siitä, minkälainen pääsykoekirja opettajankoulutuksiin on. 

VAKAVA

Toivon, että kaikki lukiolaiset menestyivät tänä keväänä ylppäreissä ja, että lukeminen pääsykokeisiin sujuu hyvin! Kaikkiin opettajankoulutuksiin Suomessa haetaan samalla kokeella, VAKAVA:lla (muutamia poikkeuksia saattaa löytyä). Kokeeseen luetaan ohut kirja, joka vaihtuu joka vuosi. Kaikki hakijat lähtevät siis periaatteessa samalta viivalta. Kirja koostuu kasvatusalan artikkeleista ja tutkimuksista. Osa artikkeleista saattaa ensilukemalta vaikuttaa hankalilta, hämmentäviltä, epäselviltä ja teoreettisilta. Osa artikkeleista on kasvatuspsykologisia tai -sosiologisia ja niillä on varmasti yhteyttä lukion psykologian kursseihin. Osa artikkeleista taas tuntuu täysin käsittämättömiltä ja kasvatusalan pääsykokeeseen sopimattomilta, näillä varmaan testataankin lukumotivaatiota. Osa teksteistä on sellaisia, ettei niihin tule enää törmäämään yliopisto-opintojen aikana. Oman ja ystävieni tuntuman perusteella sanoisin, että VAKAVA-kirja tulee lukea hyvin, mutta on tärkeää myös ymmärtää kirjan sisältö sen ulkoa osaamiseen sijaan. Itse kokeessa vastataan monivalintakysymyksiin, jotka perustuvat kirjan artikkeleiden sisältöön. Osassa kysymyksistä vääristä vastauksista ei tule miinuspisteitä, osassa tulee: muista siis kikkailla osioihin vastaamisen kanssa. 

Lukutekniikasta 

Yleensä luen vastaavanlaisista tenttikirjoista ensin sisällysluettelon, alaotsikot ja mietin, mitä ne tuovat mieleen; mitä tiedän jo ennalta aiheesta vai tiedänkö mitään. Tämän jälkeen silmäilen kirjan läpi, luen kaikkien artikkelien alut ja loput saadakseni yleiskäsityksen kustakin artikkelista tai tutkimuksesta. Selvitän siis pikaisella lukemisella, mistä artikkeli tai tutkimus kertoo ja mikä on sen lopputulos. Tässä vaiheessa olisi myös hyvä kirjoittaa lyhyitä muistiinpanoja, mutta oma kurinalaisuuteni ei ikinä riitä muistiinpanojen tekoon. Kolmannessa vaiheessa luen koko kirjan artikkeli kerrallaan ja teen tarvittaessa (lue: jaksaessani) muistiinpanoja tai miellekarttaa. Kolmannessa vaiheessa kannattaa myös selvittää kaikki sivistyssanat ja tieteenalalle tyypilliset sanat, joita ei tunne (niitä on varmasti paljon ja ammattisanasto on yleensä ymmärrettävissä englannin perusteella). Koko kirjan lukemisen jälkeen kannattaa vierailla blogeissa ja keskustelupalstoilla, joilla käydään läpi tämän vuotista kirjaa. Keskustelupalstoja lukemalla lohduttaa myös itseään, että ei ole ainoa joka ei ole tajunnut jotain hämärää artikkelia. Keskustelupalstoilta kannattaa jättää lukematta kaikki viime vuosien kauhukokemukset, pelottelut, tilitykset - niistä ei tule kuin paha mieli ja huonoa karmaa. Vertaistuki-osuuden jälkeen on helpompi lähteä tuuletetuin ajatuksiin lukemaan kirjaa toista kertaa kunnolla. Tässä osuudessa kirjan sisältö pitäisi jo suunnilleen tuntea. Nyt voi keskittyä tekemään johtopäätöksiä ja vetämään yhteyksiä asioiden ja jopa artikkelien välillä. Itse silmäilisin tämän jälkeen vielä kertaalleen muistiinpanot ennen koetta ja ei muuta kuin kokeeseen paukuttamaan rastit paperiin! 

VAKAVA-kokeen jälkeen riittävän pistemäärän saaneet hakijat kutsutaan soveltuvuuskokeeseen. Kun hain itse Savonlinnaan ja Joensuuhun, järjestettiin molemmissa ryhmätilanne ja Joensuussa oli lisäksi henkilökohtainen haastattelu. Ryhmätilanteessa ryhmän jäsenille annettiin lyhyt teksti, johon sai itsenäisesti tutustua ensin ja sitten tekstin herättämistä ajatuksista keskusteltiin ryhmässä. Haastattelussa haastattelijat kartoittivat pikaisesti mitä olen elämässäni tehnyt, miksi ja minkälaisia ajatuksia minulla on opettamisesta ja opettajuudesta. Haastattelutillanne oli rento, joten turha siis jännittää! En koe, että kokeeseen voi juuri valmistautua ennalta. Muista nukkua hyvin edellisenä yönä, se helpottaa ajattelua! 

Mihin tahansa pääsykokeeseen sitten luetkin, tässä muutama vinkki, jotka itse koen tärkeiksi. 

1. Lue vain virkeänä ja karsi häiriötekijät (kännykkä, äiti, tv, kaverit, Facebook) 

2. Tee itsellesi aikataulu/lukusuunnitelma ja tee siitä realistinen (hidas)

3. Salli itsellesi kunnon yöunet, lue muutama tunti kerrallaan ja tuuleta välillä ajatuksia kunnolla

4. Keskustele netissä, kavereiden tai alalla työskentelevien tuttavien kanssa (tämä voisi toimia valmistautumiseksi haastatteluihinkin)

5. Muista myös rentoutua! 

Onnea kaikille pääsykokeisiin! VAKAVA-kokeen eka vaihe meni jo, mutta tsemppiä toiseen vaiheeseen! 

-Ilja, kotitaloustiede

Valintakoekello tikittää

Heipähei!

Valintakokeet lähestyvät kovaa kyytiä, halusipa sitä tai ei. Luokanopettajan ammatista haaveilevilla VAKAVA-kokeet olivat jo viime viikolla mutta monilla muilla koitos on vielä edessä. Joko jännittää?

Edellisessä postauksessani mainitsinkin, että kiersin (ja selätin) abivuoden jälkeen useita valintakokeita. Niistä keräämieni kokemusten perusteella laadin teille pari riviä siitä, miten valintakoetilanteeseen kannattaisi valmistautua.

Ennen valintakoetta salien edustoilla jännitys on käsinkosketeltava. Kaikkia muitakin jännittää, ja jännitys tarttuu helposti kaikkiin ympärilläoleviin. Jutustele ja tutustu muihin odotellessasi saliin pääsyä, näin jännitys helpottuu ja tutustut parhaassa tapauksessa tuleviin luokkakavereihisi. Ei myöskään ole kiellettyä ottaa kaveria mukaan tukemaan ja tsemppaamaan sinua ennen h-hetkeä.

Älä avaa kirjoja enää valintakoeaamuna. Paniikkilukemisella on enemmän negatiivisia kuin positiivisia vaikutuksia. Itseluottamuksesi laskee kuin lehmän häntä, jos kirjan sisältö ei muistu mieleen aamutäpinöissä. 

Saavu valintakokeisiin ajoissa. Ilmoittautuminen ja oikean salin löytäminen voi viedä suunniteltua enemmän aikaa, ihan oikeasti! Jos valintakokeet pidetään toisella, vieraalla paikkakunnalla, kannattaa sinne matkustaa jo edellisenä iltana, ettei aamulla tule paniikkia.

Valintakokeeseen voi ottaa mukaan pienet eväät. Ota mukaan vaikka lempiherkkujasi, niin saat kiinni hyvästä fiiliksestä.

Kun saat valintakokeen eteesi, lue saamasi aineistot läpi huolellisesti. Tehtävät voivat näyttää ensimmäisellä vilkaisulla vaikeilta tai jopa mahdottomilta, mutta eivät ne sitä sitten loppujen lopuksi ole. Aloita tehtävien tekeminen helpoimmasta ja jätä vaikeimmat viimeiseksi. Peruskauraa.

Jos et osaa jotain tehtävää, älä murehdi, vaan hyppää sen yli ja palaa siihen vielä lopuksi, jos aikaa jää. Esimerkiksi lääketieteen valintakokeessa yhtä tehtävää kohti on aikaa vain noin viisitoista minuuttia, joten pähkäilemään ei voi jäädä loputtomasti.

 Pääsykokeeseen valmistautumista.

 Pääsykoefiiliksiä 2011, tuolloin eivät lääkiksen ovet vielä auenneet.

  Pääsykoefiiliksiä 2012, päivä ennen pääsykoetta. En osannut enää stressata.

Lopputulos!

Vielä tänäkin päivänä ihmettelen.

Tsemppiä valintakokeisiin toivottaa,

Graduflow

Ah, joko kaikilla muillakin on kevättä rinnassa? Minulla ainakin on. Mikään ei ole ihanampaa kuin herätä siihen, että aurinko paistaa ja on valoisaa. Paljon helpompi mönkiä sängystä ylös. Talvisin tarvitsen unta paljon enemmän kuin kesällä. Valo on vain jotain niin ihanaa! 

Sininen taivas ja valo!

Joo. Oliko tarpeeksi lälly aloitus? Jos mennään enemmän asiaan, eli opiskelukuulumisiin? Sain vihdoinkin tuonne opintorekisteriin viimeisetkin pisteet aikuisopettajan pedagogisista opinnoistani, että nyt virallisesti on kaikki pedat pulkassa! On ollut melkoinen rutistus, mutta olen kyllä opintoihin todella tyytyväinen, kuten aiemmin keväällä kirjoittelinkin. 

Nyt olisi vain se Iso-G, eli gradu. Koko vuoden takaraivossa on jyskyttänyt gradun pelko. Pelko siitä, etten saa työtä koskaan aloitettua ja en valmistu koskaan. Olen ikuisesti se gradua vaille maisteri, joka katsoo vierestä, kun muut saavat tutkielmansa tehtyä ja lentävät tulevaisuuden haasteisiin. Olen koko ajan tiennyt, että minulla ei ole ollut gradulle oikeasti aikaa, vaikka kuvittelin, että ehtisin tehdä sitä jo talvella. Tekemättömyys aiheutti morkkista, vaikka siihen ei oikeasti olisi ollut aihetta. Nyt sitten tällä viikolla päätin, että on aika. Ja aloitin. Huomatakseni, että jotain pieniä juttuja olin saanut jo talvella tehtyä ja tällä hetkellä word-tiedostossa jopa on jo jonkin verran tekstiä. Lisäksi minulla on melko hyvä käsitys siitä, mitä alan tekemään, koska olen ehtinyt asiaa pohdiskelemaan pitkin vuotta moneen otteeseen.

Minulla onkin ollut tällä viikolla melkoinen graduflow päällä. Olen aivan innoisani omasta aiheestani ja metsästän edes jotenkin sinnepäin sopivaa teoriaa aivan fiiliksissä. On niin mahtavaa, kun sain aloittaa, on aikaa aloittaa, on aikaa keskittyä! Leiriydyn aamusella kirjastolle tekemään hommia (koska kotona en saisi mitään aikaiseksi) ja iltapäivällä voinkin sitten vaihtaa hyvillä mielin vapaalle. Ajattelen, että nyt mennään millimetri kerrallaan eteenpäin ja se on hyvä. Niistä pisaroista kasvaa joskus lätäkkö. 

graduttamista

Tosin olen myös huomannut keskeiseksi, että tässä vaiheessa ei auta olla kirjoitussensuuria. Eli pistän paperille kaiken mahdollisen tekstin. Myöhemmin sitten alkaa karsinta ja timantin hionta, mutta nyt pitää ensin löytää se aines, mistä alkaa karsia. Aiemmin olen inhonnut prosessimaista kirjoittamista, nyt nautin siitä. Ihminen oikeasti muuttuu ja muutta mielipiteitään, vaikka teiniminäni ei olisi koskaan voinut kuvitella muuttavansa mielipidetään mistään. Missään nimessä. Milloinkaan. 

On kyllä ollut huikeaa huomata, että menen aamulla vähän ärripurrina kirjastolle ja tulen sieltä ihan fiiliksissä pois ja odotan jo seuraavaa päivää, että pääsen jatkamaan työn tekemistä. Tiedän, että tämä ei varmasti tule kestämään kuin pari päivää, mutta pitää takoa silloin, kun rauta on kuumaa (ja jos tämä sattuisi jatkumaan, niin mennä tutkituttamaan pään sisältö)! Muilla tuntuu olevan tämän vuoden opinnot jo pulkassa ja suuntana kesälaitumet, mutta meikätyttö aikoo painaa gradua koko kesän. Koska kun se olisi done, niin voisin tituleerata itseäni kasvatustieteen maisteriksi!

Gradun lisäksi tänään olin mukana tiedekunnan auditoinnissa. Auditoinnissa tavallaan tarkastellaan meidän tiedekunnan laatua ja missä voisi olla kehitettävää. Meitä oli muutamia opiskelijaedustajia, joita auditoinnissa haastateltiin mm. liittyen opetuksen tasoon ja osastojen käytäntöihin. Toivottavasti meidän vastauksista on hyötyä! Oli kyllä ihan mielenkiintoinen kokemus, sillä en ole aiemmin ollut auditoinnissa mukana ja sen merkitys olikin aluksi minulle hitusen hämärä. Annan kyllä pisteitä sille, että yliopisto pyrkii kehittämään itseään ja pohtimaan, mikä on mennyt hyvin ja mihin pitäisi panostaa vielä vähän.

Huomenna sitten taas kohti uutta gradupäivää ja sitten nauttimaan viikonlopusta! Mutta sitä ennen tänään pitää jännätä euroviisuja. ;)

- Sara / Kasvatustiede

Kevätkuulumisia

Toinen opintovuoteni Itä-Suomen yliopistossa, Kuopion kampuksella päättyi vappuna. Tämän lukuvuoden tavoitteena oli saavuttaa kandidaatin tutkinto ja se tuli suoritettua, hyvä minä! Tänään olisikin suunnitelmissa käydä yliopistolla viemässä tutkinnonhakulomakkeeni, jotta saan tutkintopaperit ennen kesää käteen.

Kollegani ovatkin täällä vappukuviaan esitelleet ja kertoneet opiskelijan vapusta. Se on opiskelijoiden tärkein juhla ja mekin ainejärjestömme kanssa juhlimme sitä lauantaista keskiviikkoon. Ainejärjestömme perinteisesti aloittaa vapun jo lauantaina poikkitieteellisillä Kewätkarkeloilla, jotka onnistuivat tänäkin vuonna erittäin hyvin! Kävijöitä oli noin 500 ja oli todella hauskaa. Vappuaattona olin perinteikkäästi puheenjohtajamme kanssa pj-skumpilla, jonne kerääntyi kaikkien ainejärjestöjen puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat. Siitä suuntasimmekin Valkeisenlammelle, jonne sociuslaisilla on tapana mennä vappua juhlimaan. Iltapäivällä olin pitämässä allastapahtumassa puhetta puheenjohtajamme kanssa ja ihmisiä oli mielettömästi! Jännitti hurjasti, mutta puheestamme pääsi otteita jopa lehteen, eli ei se niin huonosti voinut mennä. ;) Patsas lakitettiin ja proffa uitettiin. Illalla laitettiin vielä jalalla koreasti Kuopion yöelämässä. Sellainen vappu meillä!

Vappu on takana ja arki taas edessä. Sain kesätyöpaikan Kuopion vankilasta vanginvartijana ja olen samalla erittäin onnellinen ja peloissani. Totta kai uudet tilanteet jännittävät (varsinkin vankilassa), mutta kyllä niistä aina selvitään. :) Odotan toukokuun loppua jo malttamattomana, mutta sitä ennen ajattelin kuitenkin vähän lomailla.. ü

Hyvää kesän odotusta kaikille lukijoille ja onnea mahdollisiin pääsykokeisiin!

-Meri, sosiaalityön opiskelija

Socius ry vapunvietossa Valkeisenlammella

Vappuna siellä, täällä ja tuolla

Kuten parina aikaisempanakin vuonna, niin metsätieteilijän vappu on ajanjakso jolloin kevään opinnot on saatu taputeltua ja kesätöihin valmistaudutaan. Miun viimeinen tentti tältä keväältä oli maanantaina, minkä aiheena oli ruotsin kielen kirjallinen osaaminen. Tuon tentin jälkeen aloitin koko vartalon rentoutuksen unohtamalla kouluasiat samalla altistuen sohvan pauloihin. Sohvan pauloihin en jäänyt koko viikoksi, vaan aloitin vapun juhlistamisen tiistai-iltana. Tiistain aamupäivä ja päivä kuluivat rattoisasti paperitöiden parissa, minkä lisäksi suoritin maanantaina 05.05.2014 alkavan työtehtävän esivalmisteluita.

Team JOKE valmiina illan rientoihin

Tiistai-iltana kokoonnuimme ystäväporukalla ja suuntasimme Amazing Race-kilpailuun. Kilpailuun osallistuin ystäväporukalla, jonka parissa olen toiminut opiskeluaikanani. Heilläkin alkaa opinnot olemaan tältä keväältä ohi, niin hekin pystyvät sitä juhlistamaan illan aikana. Itse kilpailu on televisiosta tuttu, mutta hieman muokattuna opiskelijaystävällisempään suuntaan. Emme lähteneet kiertämään maapalloa, vaan pysyttelimme turvallisesti Joensuussa. Tänä vuonna rastien teemoina olivat eri valtiot. Tehtävinä olivat mm. Ukrainan kriisin ratkaiseminen ja Pohjois-Korean johtajan miellyttäminen uudella urheilulajilla. Kilpailussa palkittiin parhaiten menestynein sekä pukeutunein joukkue. Valitettavasti joukkueemme ei kokenut suurta menestystä kummassakaan kategoriassa illan aikana. Kilpailun jälkeen ilta jatkui minun osalta metsiksen saunaillassa, missä oli meininki vasta aluillaan vapun suhteen.

Kasteen tunnelmia Ilosaaressa

Keskiviikko eli vapun aatto oli meille metsätieteilijöille suuri päivä. Tuolloin klo 12:00 Ilosaaren laguunissa meidän torstit (fuksit) kastautuivat forsteiksi. Perinne on ollut voimissaan jo 30 vuotta, mitä kunnioittavat niin nuoret kuin vanhemmat opiskelijat. Forstikasteessa kustakin torstista lausutaan lyhyt kertomus ennen kuin hän kävelee tukkia pitkin hyiseen veteen. Vain kastautunut torsti voi kutsua itseään forstiksi ja pukea ylleen metsän vihreät opiskelijahaalarit. Metsiksen vappu pystyi alkamaan. Ainut valitettava seikka tämän vuoden kasteessa oli jäiden vähyys, perinteisesti torstit ovat pulahtaneet jäiden sekaan.

Keskiviikkona oli myös perinteinen alkukivien ja Torso-patsaan lakitus, näiden lakituksen välissä oli ISYY:n vappukulkue Joensuun kampukselta ilosaareen. Täky vastasi alkukivien lakituksesta, kun kampusvaliokunta vastasi Torson lakituksesta.  Minun osani oli toimia lippuairueessa ISYY:n lipun kantajana. Valitettavasti ISYY:llä ei ole vielä lippua, niin turvauduimme Joensuun yliopiston aikaiseen JOYY:n lippuun. Pienessä tuulessa liput liehuivat komeasti, mutta rasittivat kantajansa käsiä. Toki kantamista oli helpottamassa erillinen kantohihna, mutta sekään ei kaikkea painoa vastuulleen ottanut. Ilta jatkui perinteisesti metsiksen saunaillassa, jossa musiikista vastasi DJ TeppoJohannes.  

Lippuairue odottaa varapuheenjohtaja Antti Saarelaisen puhetta

Torstaina vapun juhlinta jäi osaltani pieneksi, sillä jouduin aloittamaan muuttovalmisteluja sekä pakkaamaan kesäksi kaiken tarvitsemani. Samanlaisella tarinalla kului myös tänään perjantaina, mutta sain itseni liikahtamaan kohti Keski-Suomea. Ensi viikolla alkaa nuo mielenkiintoiset ympäristötarkastajan tehtävät, mutta siitä lisää ensi kerralla. 

Juho (Metsis)

-

Vappuni Joensuun kampuksella

Vappu tuli ja lämpöiset säät meni. Lämmintä mieltä silti riitti Joensuun kampuksella, kun opiskelijat kokoontuivat yhteen juhlimaan kevään juhlaa numero 1. Monet ainejärjestöt järjestävät vappuaattona omaa ohjelmaa jäsenilleen ennen päivän virallisia osuuksia, eikä suomen kielen ja kirjallisuuden ainejärjestö Täky ole poikkeus tästä. Päivän ohjelmaan oli suunniteltuna pari erilaista rastirataa.

Ensimmäisenä vuorossa oli rastirata fukseille. Aikaisemmin fuksien uudet haalarit on kastettu vappuna, mutta kolmena edellisenä vuonna haalarit on kastettu jo aiemmin kevätlukukaudella ja vapun haalarinkastajaisten tilalle on tullut erillinen rastitapahtuma, jossa vanhemmat opiskelijat saavat vielä kerran laittaa fuksit tekemään kaikkea kivaa ja hassua. Koska iltapäivän ohjelmat olivat tänä vuonna hieman tavallista aikaisemmin, aloimme kokoontua yliopistolle jo kello 10:30. Aikainen aika vaikutti tietenkin hieman, ja suurin osa rastinpitäjistä saapui paikalle n. 30 minuuttia myöhässä. Jostain kumman syystä fukseja ilmaantui paikalle vain neljä! Mutta onneksi fuksikato ei haitannut, ja rastikilpailu onnistui neljänkin fuksin voimin.

Fuksit saivat muodostaa vaatejonon Carelia-rakennuksen aulaan ja pomppia säkkihyppelyä tekemäänsä janaa pitkin. Onneksi Carelian aulassa oli muitakin opiskelijoita, joten fuksimme saivat yleisöä :)

Fuksien rastiradan jälkeen henkilövaje korjaantui ja paikalle saapui muitakin fukseja. Seuraavaksi fuksit pääsivät antamaan hieman takasin vanhemmille opiskelijoille Kostajaisten muodossa. Pienissä joukkueissa me vanhemmat opiskelijat saimme mm. vatkata lanteitamme maapähkinä-sukkahousuhäntien kanssa, juosta tukkihumalaa ja kävellä kottikärryä.

Rastien jälkeen jäimme odottelemaan yhtä vapunjuhlinnan kohokohtaa: Alkukivien lakitusta. Yksi Joensuun kampuksen vapunvieton päätapahtumista on se, kun suomen kielen ja kirjallisuuden ainejärjestö Täky ry lakittaa yliopiston Alkukivet yliopiston pihalla. Alkukivet lakitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1987, joten tänä vuonna Täky laski yo-lakin Alkukivien päälle 28:nnen kerran. Täky on onnistunut luomaan hienon perinteen Joensuun kampukselle.

Lakitus alkaa siten, yo-lakkipäiset täkyt marssivat ikitäkyn, puheenjohtajan ja Täkyn suuren yo-lakin perässä Alkukiville. Lakki asetetaan kiven päälle ja sitten hiljennytään kuuntelemaan lakituspuhetta, jonka pitää kunniajäsenemme ikitäky Koutola. Puheen jälkeen täkyt laulavat Meelelahutuslaulun Jääkärimarssin sävelellä. Sitten onkin aika poksauttaa auki skumppapullot ja päästää ilo irti!

Alkukiven lakitus. Lakki on asetettu kiven päälle ja kuuntelemme lakituspuhetta. Annu räpsäisi hyvän kuvan tilanteesta :)

Alkukivien lakituksen jälkeen opiskelijat asettuvat ylioppilaiden kulkueeseen ja valmistautuvat marssille kohti Ilosaarta. Täkyn kunniana on olla ensimmäisenä ainejärjestönä kulkueessa yo-lakin kanssa. On aika hienoa, miten pitkä letka opiskelijoita seuraavaa Täkyn lakkia kaupungin halki. Kulkueessa kävely on yksi suosikkihetkistäni vapussa, ihmiset ovat niin iloisia ja heille on mukava vilkutella ja toivottaa hyvää vappua. Kahtena vuonna kuljin yo-lakin edellä Täkyn puheenjohtajan roolissa, tänä vuonna kävelin aivan lakin takana. Kulkue tekee matkalla pienen pysähdyksen Torso-patsaan kohdalla ja katsomme kuinka patsas pestään puhtaaksi. Ilosaareen päästyämme ohjelmassa on vielä yliopiston kuoron esitys ja ISYYn edustajan puhe.

Loppuilta on yleensä Täkyn osalta vapaata ohjelmaa. Itse lähdin Ilosaaresta kurssikavereiden kanssa syömään ja viettämään iltaa yhden kurssikaverin asunnolle. Illan mittaan kerkesimme piipahtaa vielä kaksissa bileissä, ja allekirjoittanut oli kotona jo 22:30! Näin "vanhana" ei enää jaksa :D

Vappupäivänä Ilosaaressa järjestetään ainejärjestöjen yhteinen piknik, jonne opiskelijat kokoontuvat vapaasti hengailemaan ja viettämään aikaa. Tämän vuoden kehno sää sai minut jäämään kotiin, mutta sain mukava ohjelmaa, kun grillailimme iltasella pihan grillikatoksessa. Viilenevää iltaa olikin mukava viettää lämpimän nuotion ääressä ja syödä kuumia lettuja.

Jälkiruuaksi oli lettuja. Ensin kuitenkin lainasimme paistinpannuamme muille grillaajille, jotta he saivat pekoninsa kypsäksi.

Vaikka vappu on nyt ohi, niin omalla kohdallani juhlinta jatkuu vielä viikonloppuna, kun juhlimme hieman vappua avomieheni kanssa. Suunnitelmissa on paistaa munkkeja ja juoda pois jääkaapista kaikki simat, jotka ovat olleet siellä tekeytymässä :)

Minun haalarini. Hassu kuvakulma ei anna oikeutta haalarimerkeille, joita on kerääntynyt useampi kymmen.

Hyvää mennyttä vappua ja innokasta uuden odotusta! Opiskelijavaput on metkoja!

Terveisin,

- Maarit, suomen kieli ja kirjallisuus