Graduflow

Ah, joko kaikilla muillakin on kevättä rinnassa? Minulla ainakin on. Mikään ei ole ihanampaa kuin herätä siihen, että aurinko paistaa ja on valoisaa. Paljon helpompi mönkiä sängystä ylös. Talvisin tarvitsen unta paljon enemmän kuin kesällä. Valo on vain jotain niin ihanaa! 

Sininen taivas ja valo!

Joo. Oliko tarpeeksi lälly aloitus? Jos mennään enemmän asiaan, eli opiskelukuulumisiin? Sain vihdoinkin tuonne opintorekisteriin viimeisetkin pisteet aikuisopettajan pedagogisista opinnoistani, että nyt virallisesti on kaikki pedat pulkassa! On ollut melkoinen rutistus, mutta olen kyllä opintoihin todella tyytyväinen, kuten aiemmin keväällä kirjoittelinkin. 

Nyt olisi vain se Iso-G, eli gradu. Koko vuoden takaraivossa on jyskyttänyt gradun pelko. Pelko siitä, etten saa työtä koskaan aloitettua ja en valmistu koskaan. Olen ikuisesti se gradua vaille maisteri, joka katsoo vierestä, kun muut saavat tutkielmansa tehtyä ja lentävät tulevaisuuden haasteisiin. Olen koko ajan tiennyt, että minulla ei ole ollut gradulle oikeasti aikaa, vaikka kuvittelin, että ehtisin tehdä sitä jo talvella. Tekemättömyys aiheutti morkkista, vaikka siihen ei oikeasti olisi ollut aihetta. Nyt sitten tällä viikolla päätin, että on aika. Ja aloitin. Huomatakseni, että jotain pieniä juttuja olin saanut jo talvella tehtyä ja tällä hetkellä word-tiedostossa jopa on jo jonkin verran tekstiä. Lisäksi minulla on melko hyvä käsitys siitä, mitä alan tekemään, koska olen ehtinyt asiaa pohdiskelemaan pitkin vuotta moneen otteeseen.

Minulla onkin ollut tällä viikolla melkoinen graduflow päällä. Olen aivan innoisani omasta aiheestani ja metsästän edes jotenkin sinnepäin sopivaa teoriaa aivan fiiliksissä. On niin mahtavaa, kun sain aloittaa, on aikaa aloittaa, on aikaa keskittyä! Leiriydyn aamusella kirjastolle tekemään hommia (koska kotona en saisi mitään aikaiseksi) ja iltapäivällä voinkin sitten vaihtaa hyvillä mielin vapaalle. Ajattelen, että nyt mennään millimetri kerrallaan eteenpäin ja se on hyvä. Niistä pisaroista kasvaa joskus lätäkkö. 

graduttamista

Tosin olen myös huomannut keskeiseksi, että tässä vaiheessa ei auta olla kirjoitussensuuria. Eli pistän paperille kaiken mahdollisen tekstin. Myöhemmin sitten alkaa karsinta ja timantin hionta, mutta nyt pitää ensin löytää se aines, mistä alkaa karsia. Aiemmin olen inhonnut prosessimaista kirjoittamista, nyt nautin siitä. Ihminen oikeasti muuttuu ja muutta mielipiteitään, vaikka teiniminäni ei olisi koskaan voinut kuvitella muuttavansa mielipidetään mistään. Missään nimessä. Milloinkaan. 

On kyllä ollut huikeaa huomata, että menen aamulla vähän ärripurrina kirjastolle ja tulen sieltä ihan fiiliksissä pois ja odotan jo seuraavaa päivää, että pääsen jatkamaan työn tekemistä. Tiedän, että tämä ei varmasti tule kestämään kuin pari päivää, mutta pitää takoa silloin, kun rauta on kuumaa (ja jos tämä sattuisi jatkumaan, niin mennä tutkituttamaan pään sisältö)! Muilla tuntuu olevan tämän vuoden opinnot jo pulkassa ja suuntana kesälaitumet, mutta meikätyttö aikoo painaa gradua koko kesän. Koska kun se olisi done, niin voisin tituleerata itseäni kasvatustieteen maisteriksi!

Gradun lisäksi tänään olin mukana tiedekunnan auditoinnissa. Auditoinnissa tavallaan tarkastellaan meidän tiedekunnan laatua ja missä voisi olla kehitettävää. Meitä oli muutamia opiskelijaedustajia, joita auditoinnissa haastateltiin mm. liittyen opetuksen tasoon ja osastojen käytäntöihin. Toivottavasti meidän vastauksista on hyötyä! Oli kyllä ihan mielenkiintoinen kokemus, sillä en ole aiemmin ollut auditoinnissa mukana ja sen merkitys olikin aluksi minulle hitusen hämärä. Annan kyllä pisteitä sille, että yliopisto pyrkii kehittämään itseään ja pohtimaan, mikä on mennyt hyvin ja mihin pitäisi panostaa vielä vähän.

Huomenna sitten taas kohti uutta gradupäivää ja sitten nauttimaan viikonlopusta! Mutta sitä ennen tänään pitää jännätä euroviisuja. ;)

- Sara / Kasvatustiede