07.10 Pakko nousta. Kahvia!
07.30 Kuntosalivaatteet niskaan ja reippailemaan.
07.40- 08.20 Niksivinkki; voit suorittaa aamuaerobisen kävelyn kuntosalin juoksumatolla, ja lukea samalla Kansainvälisen oikeuden tenttikirjaa. 40 minuuttia täydellistä opiskeluaikaa. Kävelet koko ajan kohti tenttikirjaa ja mikäli yrität paeta sitä, tulet todennäköisesti kaatumaan nenällesi matolla. Älä myöskään välitä kummastuneista katseista, joita mitä todennäköisimmin tulet saamaan, kun puuskutat hikisenä ylämäkeä ja kääntelet samalla tenttikirjan sivuja. Ovat vain kateellisia sun äärettömän upeasta hikisestä olemuksesta ja tehokkaasta ajankäytöstä.
08.20–08.30 Kauppa. Aika valmistautua villiin perjantaihin ja viikonloppuun; ostin purkin maitoa ja vessapaperia, pistän elämän ranttaliksi.
08.35- 08.55 suihku yms.
09.00 Aamupala, uutiset ja pakollinen joka aamuinen Facebookaus. Tässä vaiheessa näytölleni rävähtää hienosti facebook-kuva muista UEF-lähettilästä, jotka seisovat jo pirteästi kuin peipposet UEF-tiskin takana Carelialla. Voi ei, paljonko kello jo on?! Pitäisiköhän mun jo olla jossain? Hirveällä kiireellä lusikoin loput puurot suuhun, hörpin kaksin käsin kahvin loput ja alan juosta ympäri asuntoani keräillen tarpeellisia ja tarpeettomiakin tavaroita laukkuuni. Missä on hieno musta UEF-paitani, ja tietenkin siihen tarvitsen ripauksen sisäistä oikeustieteilijääni, joten jonkun sortin bleiseri sen päällä pitää olla. Omistan yli 80 paria kenkiä, mutta tietenkään yhdetkään niistä eivät näytä sopivan tämän päivän asuuni. Olenpas taas turhamaisuuden multihuipentuma.
09.30 Minun piti olla yliopistolla vasta klo10 mutta onnekseni olin kuitenkin aikaisemmin paikalla. Carelian aula tulvii lukiolaisia, melkein alkaa pelottaa. Etsiydyn oman tiedekuntani ständin taakse päivystämään, yritän näyttää fiksulta yliopisto-opiskelijalta.
09.30- 13.30 Edustan tiedekunnan ständillä, välillä yhdessä tiedekuntamme henkilökunnan kanssa, toisinaan yksin. Lukiolaiset tulevat ryppäissä katselemaan esitteitä, hakemaan karkkia ja tietenkin ihmettelemään meidän ständimme vetonaulaa. En nyt tarkoita vetonaulalla itseäni, vaan lasipurkissa olevia joulupallon näköisiä kertakäyttösadetakin sisältäviä muovipalloja. Mieletön hittituote. Kysymyksiä sateli laidasta laitaan, toisinaan yllätin itsenikin tietämällä jopa miten kysymyksiin vastata. Takaraivossa jyskytti Markon vannotus: ”älkää sanoko asioita, joista ette ole aivan varma, ei saa keksiä mitään päästään”. Helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin jos on tällainen höpöttelijä kuin minä. Pitää treenata Studia-messuja varten, etteivät ole puolet Suomen abeista ihan harhaanjohdettuja kahden päivän messujen jälkeen.
13.30 Hommat pakettiin ja laatuaikaa ystävän kanssa lounaan merkeissä. Vaikka olisi kuinka hurjat aikataulut ja ainainen kiire koulun kanssa, ystäviä ei parane unohtaa.
14.30 Kotiin. Jaahas, kuka on taas sotkenut koko huushollin? Melko hyvä kysymys, kun asuu yksin. Ihmettelen tosin usein myös, että miten likaisten astioiden vuori lähentelee Mount Everestiä, syönkö edes noin paljon?
15.00- 18.00 Työpäivän päätteeksi pääsen vihdoin ”oikeiden töideni” pariin. Opiskelijan arki kun ei pääty vain koulussa oleskeluun, suurin työ tehdään kotona näyttöpäätteen ja kirjojen kanssa. Korjaan ranskan esseeni, aloitan ranskan toista käännöstä, viimeistelen Public International Law:n esseeni ja lopuksi luen vielä muutaman Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisun kandidaatin tutkielmaani varten.
18.00–20.30 Skype kokous. Nykyään Skype ja muut multimedia sovellukset ovat melko suuri osa arkeani ja yhteydenpitovälineinä aivan välttämättömät. Esimerkiksi aiemmin tällä viikolla toisessa skype kokouksessa oli mukana 12 oikeustieteiden opiskelijaa ympäri Suomen, suunnittelemme yhteistä matkaa Strasbourgiin. Yliopistoyhteisö on todella oma maailmansa; täällä tutustuu kanssaopiskelijoihin, muihin oman yliopiston opiskelijoihin, muiden yliopistojen opiskelijoihin ja lisäksi myös kansainvälisiin opiskelijoihin. Vaikka onkin niin sanotusti yhden yliopiston opiskelija, on kuitenkin myös osa suurempaa kokonaisuutta; joka ei tunne laitos, tiedekunta, yliopisto tai edes kansallisia rajoja.
20.30- 22.00 Kirjoittelen UEF-blogitekstiä, joka piti tosin olla valmis jo eilen. Eiköhän akateeminen vapaus yltäne tännekin asti? Samalla voin hyvin katsoa myös telkkaria, vastailla sähköposteihin, kirjata ylös huomisen tehtävät ja muokkailla päivällä ottamiani kuvia blogia varten. Tunnen itseni ihan vanhukseksi, kun vietän perjantai-iltani kotosalla teemukin ja telkkarin kanssa. Lupaan, että ensi viikonloppuna sitten repäisen ainejärjestömme vuosijuhlissa, sitten on lupa näyttää nätiltä ja edustaa innolla.
22.30 Vähän niin kuin isi sanoisi; ” vieläkö kökötät siinä telkkarin edessä, eikö nyt olisi jo aika lähteä nukkumaan?”.
Terkuin,
Elisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti