Uef-lähettiläänä olemisesta

Tervehdys! Olen rekrytointipäällikkö Marko Junkkarinen ja sain kunnian avata tämän blogin, koska olen koordinoinut yhteistyössä tiedekuntien ja viestinnän kanssa nyt starttaavaa UEF-lähettiläskonseptia.  Toivottavasti vastavalitut lähettiläät Meri, Elisa, Eveliina, Leija-Lotta, Annu, Maarit, Maiju, Sara, Miika, Ilja, Juho, Anton ja Tuomo saatte hyvän startin työllenne.

Olen pohjakoulutukseltani historioitsija, joten on luonnollista, että vilkuilen välillä ajassa taaksepäin. Aika tarkalleen kaksi vuotta sitten alkoi oma urani eräänlaisena ”UEF-lähettiläänä” tässä nykyisessä tehtävässäni. Nyt kun minun ja Kuopion kampuksen kollegani tueksi on saatu valittua 13 innokasta opiskelijaa oikeiksi UEF-lähettiläiksi opiskelijarekrytoinnin tehtäviin, on hyvä aika tarkastella omia edesottamuksiaan tässä kahden vuoden aikana. On sen kuuluisan itsereflektion paikka.

Marraskuun alussa 2011 en oikein osannut odottaa mitä tuleman pitää avatessani Itä-Suomen yliopiston opinto- ja opetuspalvelujen liukuoven ensimmäistä kertaa kyseisen yksikön työntekijänä. Työ on ollut vaihtelevaa ja pääosin mukavaakin. On ollut mielenkiintoista tutustua erilaiseen työyhteisöön, uusiin työtovereihin ja nähdä tiettyjä yliopistollisia ilmiöitä hieman toisenlaisesta näkökulmasta kuin aiemmassa työssäni.

Työni sisältää paljon reissuja eri messuilla, lukioissa, kampuksilla, varuskunnissa, kehittämistoimintaa tiedekuntien ja viestinnän kanssa sekä erilaisten selvitysten ja raporttien tekemistä. Myös muiden oppilaitosten opinto-ohjaajat, opettajat, rehtorit ja kollegat ovat tulleet matkoilla tutuiksi.

Uuden hakukauden startatessa syys-lokakuussa olo on odottavan kihelmöivä. Paljon puhumista, esiintymistä ja matkustamista, mutta se kuuluu tähän työhön. Joskus räntäsateessa iltapimeällä kotiin ajaessani pitkältäkin matkalta saattaa hetken tuntua siltä, että onko tässä mitään järkeä, mutta ne hetket ovat jo hyvin nukutun yön jälkeen unohtuneet. Vaikka en ole koskaan ollut millään kulttuurin alalla ns. esiintyvä taiteilija (jos pesäpallon pelaamista ei sellaiseksi lasketa), opiskelijarekrytointihommassa on varmasti paljon samaa kuin keikkailussa. Tosin sillä erotuksella, että tässä hommassa takahuoneena toimii ennen ja jälkeen keikan yleensä opettajainhuone. Toisaalta tässä ei tarvitse kyllä osata soittaakaan mitään instrumenttia, vaan yleensä riittää, kun napsauttaa Prezi-esityksen päälle ja alkaa esitellä yliopistoamme ja sen koulutustarjontaa. Roudaamista, esiintymistä, puhumista, opastamista saa siis kyllä tehdä palkkansa edestä. Se on ollut kuitenkin palkitsevaa ja kiitostakin olen työstäni kuullut.

UEF-lähettilään työ tulee sisältämään pitkälti samoja elementtejä kuin oma työni, mutta he tuovat edustamiseen sellaisen lisämausteen, mitä yliopiston henkilökunta ei yksistään tarjoa. UEF-lähettiläät kertovat opiskelusta Itä-Suomen yliopistosta omin sanoin opiskelijan näkökulmasta. He tekevät sitä paitsi erilaisissa esittelytilaisuuksissa, myös täällä sosiaalisessa mediassa. Puhutaan siis nuorten äänillä nuorille. Opiskelijalähettiläskonsepti ei toki ole Itä-Suomen yliopiston keksimä, mutta kestää varmasti vertailun muiden vastaavien joukossa.

Vaikka Itä-Suomen yliopisto tunnetaan hakijoiden keskuudessa jatkuvasti aiempaa paremmin,  emme voi tuudittautua siihen, että kehitys jatkuu itsestään, ilman kovaa työtä. Haluamme yliopistoomme huippuopiskelijoita, mutta lahjakkaista opiskelijoista kilpailuu kiihtyy alati. Tahdomme kertoa UEF-lähettiläiden avulla, että yliopistomme on houkutteleva ja kilpailukykyinen opinahjo. Vaikka jokainen yliopistolainen toimii omalla tavallaan UEFin edustajana, olemme nyt saaneet kolmetoista fiksua ja koulutettua nuorta antamaan kasvot koulutusmarkkinoinnillemme. Saakoot he meidän kaikkien UEFilaisten tuen tässä arvokkaassa työssään!

-Marko/ opinto- ja opetuspalvelut