Yksikin askel vie eteenpäin

Liikunnan merkitystä korostetaan hyvinvoinnin kriteerinä. Ennen en ymmärtänyt yhtään, mitä sillä tarkoitetaan, kun liikkuminen teki minusta lähinnä pariksi seuraavaksi päiväksi lähestulkoon ramman ja liikuntasuorituksen aikana oli vain järkyttävän paha olo (koska liikuin yks kaks kerralla liian kovaa). Nykyään ymmärrän, mitä liikunnan ilolla tarkoitetaan, mikä on se kuuluisa hyvä fiilis, joka syntyy liikkumisen jälkeen ja miten liikutaan niin, ettei siitä jää vain paha maku suuhun.

Minulle tärkeitä tapoja liikkua ovat juokseminen ja salilla käyminen. Tiedän, näitä harrasta varmaan miljoona muutakin suomalaista ja se on tällä hetkellä jotenkin todella trendikästä. Minulle pointti on siinä, että näitä lajeja voi harrastaa milloin vain muiden aikatauluista riippumatta ja juostessa pääsee lähelle luontoa.

Luonto on ollut aina minulle tärkeä elementti, maalaistyllerö kun alkujani olen. ;) Sen takia minua alkuun hirvittikin opiskelemaan lähtö, sillä en ollut tottunut kaupunkeihin. Pelkäsin, että menetän kosketuksen luontoon. Onneksi  epäluuloistani huolimatta Joensuu osoittautui kaupungiksi, jossa luonto on lähellä. Juoksulenkillä pääsee rantojen äärelle, metsään, pelloille, mihin vain, kun vain miettii, millaisen lenkin tekee. Itse asun keskustassa ja siitä huolimatta pääsen jo alle kymmenessä minuutissa keskelle metsää, jos niin haluan. Usein haluankin.

Juostessa on helppo seurata vuodenaikojen vaihtumista ja samalla nollata päätä stressistä. Monesti liikun jonkun läheiseni kanssa ja juostessa on helppo vaihtaa kuulumiset. Isken siis monta kärpästä yhdellä iskulla! Itseasiassa juuri ystäväni alunperin tartutti minuun juoksukärpäsen raahaamalla minut mukaansa lenkille. Hän lupasi, että juostaan vain vähän, mutta jotenkin siinä sitten taittui kymmenen kilometria.  Rehellisesit sanottuna olin suorituksestani aivan ällistynyt, mutta myös todella innostunut. Nyt samainen ystäväni ilmoitti, että meidän seuraava tavoitteemme on puolimaraton. Jahas?! :D

Juostessa siis viihdyn seurassa, nautin luonnosta ja liikutan luennoilla kangistunutta kroppaani samalla. Salilla taas viihdyn yksikseni. Se on minun paikkani ottaa aikalisä kiireisestä arjesta ja astua omaan pikkukuplaani. Salilla keskityn vain tekemiseen ja kuulokkeista korviini virtaavaan musiikkiin. Joensuussa onkin saleja, mistä valita itselleen sopiva. Joensuussa on tarjolla paljon muitakin liikuntamahdollisuuksia ja vaihtoehtoja. Varmasti jokaiselle halukkaalle löytyy se "oma juttu". Toisten lähettiläiden puheista olen ymmärtänyt, että näin on myös muissa meidän yliopiston kampuskaupungeissa. Toisaalta tiedän, että kaikille liikkuminen ei ole mieluisin tapa hallita stressiä. Omia tapoja voi etsiä, tunnustella ja kokeilla. Minä ainakin koen, että viimeistään tässä vaiheessa elämää oli erittäin hyödyllistä löytää keino, jolla pitää korvien välinen tasapaino kohdillaan!

Kuvat ovat viime sunnuntaisen lenkkipolkuni varresta. Käyn usein Noljakassa kiertelemässä pikkusiltoja ja ihastelemassa vuodenajan hienovaraisia muutoksia. Tällä kertaa iltapäivä oli juuri tummumassa marraskuiseksi iltahämäräksi. Tietenkään kuvat eivät tee oikeutta sille, miten upealta taivaanranta todellisuudessa näytti, mutta saattepa ainakin hennon aavistuksen siitä.

-Sara