Kotikansainvälistymistä

Jäikö haave vaihto-oppilasvuodesta toteuttamatta lukiossa? Ei hätää, sillä yliopisto-opintojen aikana on loistava mahdollisuus lähteä opiskelijavaihtoon käytännössä minne tahansa päin maailmaa. Elisa kirjoittikin aiemmin blogissamme huikeista kokemuksistaan Etelä-Afrikassa.Itse olen luonteeltani mukavuudenhaluinen ja turvallisuushakuinen, joten vaihtoon lähtemisen vaatima kurssien suorittamisen kanssa sumpliminen, papereiden täyttely ja luksussolustani (oma vessa, jääkaappi ja keittolevyt) luopuminen tai alivuokralaisen hankkiminen ei houkutellut. Vieraat kulttuurit kuitenkin kiinnostavat ja löysinkin itselleni lopulta loistavan vaihtoehdon kv-tutoroinnista, eli kansainvälisten opiskelijoiden ohjaamisesta kotikampuksella. Kv-tutoroinnista saa muutaman opintopisteen ja muutaman kympin palkkion, mutta homman todellinen anti on muista maista tuleviin opiskelijoihin tutustuminen.

”Urani” kv-tutorina alkoi joulukuussa 2012 koulutuksella, jossa käytiin läpi tutorin tehtäviä, eri kulttuurien erityispiirteitä ja yleistä tietoa, jonka avulla pärjätä tehtävässä. Seuraavaksi olikin vuorossa yhteydenotto sähköpostitse omiin tutoroitaviin.  Kevään 2013 tutoroitavani tulivat Itävallasta, Saksasta ja Ranskasta. Jo ensimmäisissä sähköposteissa pääsi vastailemaan kysymyksiin Kuopion säästä ja muista käytännön asioista. Kv-tutorin tehtävänä Itä-Suomen yliopistossa on hakea vaihtareille avaimet opiskelija-asuntoja välittävältä Kuopakselta, mennä heitä vastaan juna- tai bussiasemalle ja opastaa asunnolle sekä esitellä kampusta. Tämän jälkeen tutoroitavien kanssa voi viettää aikaa vapaamuotoisesti haluamallaan tavalla.

Kv-tutorointi avasi silmiä oman kulttuurin puolille, joita ei suomalaisporukassa liikkuessa huomaa, opetti ratkaisemaan ongelmatilanteita ja tietenkin kehitti kielitaitoa. Ranskalaisvaihtariltamme oli kadonnut matkalaukku, joten saimme soitella lentokentälle sen perään. Toista taas selkeästi väsytti matkan jälkeen ja päädyin lohduttamaan nuorta naista, että alkushokin jälkeen Kuopioon kyllä tottuu, vaikka täältä ei löydykään tuttuja ruokia ja kaikki muukin on uutta ja ihmeellistä. Kaupassa käydessämme keskieurooppalaiset ihmettelivät suurta maitotuote- ja puurohiutalevalikoimaamme sekä sitä, että jokaisen marketin aulassa on yleensä peliautomaatti. Itse en tuota jälkimmäistä ole koskaan tajunnut pitää mitenkään outona.

Päätin olla avulias tutor ja saattaa Neulamäessä asuvat vaihtarini ensimmäisenä päivänä orientaatioon, koska omat luentoni sattuivat alkamaan sopivasti samaan aikaan. Terveystieteiden opiskelijana ja reippaana nuorena naisena mielestäni parin kilometrin matkaa Neulamäestä yliopistolle on ihan turha ajaa bussilla. Niinpä hain vaihtarini kotiovelta ja kävelytin heidän kampukselle. Sattui vain olemaan tammikuun alku ja parikymmentä astetta pakkasta…Toivottavasti vaihtareilleni ei jäänyt ikuisia traumoja tuosta ekasta aamusta, jolloin suunnilleen palellutin heidät paukkupakkasiin tottumattomina, kun kaikki muut vaihto-opiskelijat ajoivat mukavasti bussilla yliopistolle. Pitivät toki minua varmaan hulluna, mutta sehän nyt ei ole erityisen uutta suomalaismielikuvissa. Teemmehän me kaikkea muutakin elämälle vierasta, kuten syömme salmiakkia ja viiliä, saunomme ja avantouimme ;). 

Tutoroitavien kanssa kielitaitoni karttui huimasti. Pääsin käyttämään sekä englantia että saksaa. Jälkimmäistä en ole aiemmin oikein uskaltanut puhua, vaikka seitsemän vuoden opinnot peruskoulussa ja lukiossa kyseisestä kielestä onkin takana. Nyt itävaltalaisten ja saksalaisten vaihtarien kanssa toimiminen innosti minut lukemaan pari kurssia saksaa myös yliopistolla sekä kirjoja kyseisellä kielellä. Toki saksani ”klingt ein bisschen lustig”, kuten saksalaisvaihtarini hymyillen asian ilmaisin, koska en ikinä muista sanojen sukuja. Mutta pikkuvikoja tuollaiset, kunhan tulee ymmärretyksi! 

Kv-tutoroinnista jäi ensimmäiseltä keväältä niin hyvät muistot, että päätin jatkaa hommaa vielä uusien opiskelijoiden kanssa syksyllä. Keväällä kävimme tutoroitaviemme kanssa keilaamassa, yhdessä syömässä, kahvilla kaupungilla ja toistemme kodeissa ja minut kutsuttiin myös heidän juhliinsa. Syksyn vaihtareille järjestimme puolestaan yhteisesti tutorporukalla Finnish Autumn Adventuren, eli leikkimielisen rastikisan, jossa vaihto-opiskelijat pääsivät esimerkiksi kokeilemaan saappaanheittoa, eukonkantoa ja opiskelemaan suomea. Omalla rastillani laitoin joukkueet kehittämään mahdollisimman luovan ja humoristisen näytelmän Suomeen liittyvistä sanoista, mistä syntyikin hulvattoman hauskoja esityksiä. Myöhemmin syksyllä järjestimme ravitsemustieteen kv-tutorien kanssa ruoanlaittoillan, jonka teemana oli vaihtareiden toiveesta suomalainen ruoka. Yhtenä perjantai-iltana kokkailimme sitten yliopiston opetuskeittiöllä leipäjuustosalaattia, poronkäristystä (joka hinnan vuoksi tosin oli oikeasti saksanhirveä), perunamuusia ja mustikkakukkoa. Pääsimme kaikki myös rypyttämään karjalanpiirakoita, jotka teimme riisipuuron keittoa myöten alusta asti itse. Ruoka oli muuten todella hyvää, vaikka jo pelkkä tunnelma olisi riittänyt tekemään illasta kokemisen arvoisen.

Minua suorastaan harmittaa, etten keksinyt ruveta kv-tutoriksi aiemmin, kun olisi ollut opintojen kannalta enemmän aikaa. Joka tapauksessa kansainvälisten opiskelijoiden ohjaaminen on ollut yksi parhaista kokemuksistani yliopistolla ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille uusiin ihmisiin ja kulttuureihin tutustumisesta kiinnostuneille. Vaihto-opiskelijat ovat yleensä hyvin kiitollisia saamastaan avusta ja itseäni ainakin muistettiin myös pienin paikallisin lahjoin, kuten Mozart-kuulilla ja saksalaisella kaakaolla, joka valmistetaan oikeasta suklaasta sulattamalla. 

- Leija-Lotta, ravitsemustiede