OPISKELIJASTA OPETTAJAKSI

Ensihoitajaopiskelijat tauolla

Vuonna 2000 eli n. 14 vuotta sitten aloitin opinnot Savonia ammattikorkeakoulussa Kuopiossa. Vaikka siitä onkin jo aikaa, muistan nuo opiskelun aloittamishetket aivan yhtä elävästi kuin eilisen päivän. Edessä oli uusi opiskelukaupunki ja uudet kuviot. Odotukset olivat kovat ja haaveissa oli tulla vähintäänkin suureksi ihmishenkien pelastajaksi. Yhtenä mieleen painuneista kokemuksista tuolta opiskeluajalta jäi mieleen ääreislaskimon kanylointi – oppitunnit. Mielikuva tulevasta työstä oli hyvin toimenpidekeskeinen. Opettajia pidin oman alansa ammattilaisina, mutta kyseenalaistin tietenkin vähemmän tärkeänä pitämiäni oppiaineita. Opettajan työstä minulla ei ollut mitään tietoa, mutta saatoinpa pitää sitä jopa helppona hommana.

Ensiapuharjoituksessa Kosovossa

Opiskelut päättyivät ja valmistuin lopulta sairaanhoitajaksi. Pääsin heti valmistumisen jälkeen töihin KYS teho-osastolle. Maailma kutsui kuitenkin tätä miestä ja kävinkin palvelemassa rauhanturvaajana Kosovossa vuoden verran. Tämän jälkeen tehohoitajan työt jatkuivat Helsingissä ja myöhemmin Joensuussa. Työssäni olen aina pitänyt opiskelijoiden ohjaamisesta ja sen vuoksi päätinkin reilu vuosi hakeutua takaisin Kuopioon opiskelemaan, tällä kertaa hoitotiedettä, jotta minusta tulisi terveystieteiden opettaja. Muistot palasivat mieleeni kymmenen vuoden takaa… Miksi alun perinkään muutin täältä pois? Nyt tuntuu, kuin olisin tehnyt täyden ympyrän.

Petri näyttää sairaanhoitaja opiskelijoille kuinka kanyloidaan

Vastaavanlaisen ympyräkokemuksen sain myös viime viikolla ollessani opetusharjoittelussa Savonia AMK:ssa Iisalmessa. Oppitunnin aiheena oli se jokaisen sairaanhoitaja opiskelijan odottama ja rakastama ääreislaskimon kanylointi. Nyt olin tosin siirtynyt roolista toiseen. Muistan omalta opiskeluajaltani sen kuinka tärkeänä ja vaikeana asiana pidin kanylointia silloin. Muistan myös sen jännityksen, kun harjoiteltiin kanylointia toisillemme. Kyllä siinä meistä muutama ”otti lukua” jalat seinällä ja täytyy myöntää, että ei se nyt äärettömän miellyttävä kokemus sitten loppupelissä ollutkaan, kun sitä suonta sieltä ”töngettiin”. Kyllä se kovempikin jätkä näköjään nöyrtyy neulan äärellä.

Tuomo opetusharjoittelussa Iisalmessa

Käsitykset monesta asiasta vuosien varrella olivat muuttuneet. Ensinnäkin, jos olin ajatellut opettajan työtä helppona, niin olin väärässä. Ja jos olin pitänyt kanylointia joskus maailman tärkeimpänä asiana, niin olin siinäkin väärässä. Tunteja valmistellessani täytyi ottaa kaikki mahdolliset asiat huomioon ja ennen kaikkea miettiä se: Kuinka saan opiskelijat oppimaan? Ensimmäisten oppituntien valmistelu oli haastavaa ja siihen meni todella paljon aikaa. Yhtenä hyvänä oppimiskokemuksena oppituntien valmistelusta oli se, että huomasin aukot omissa tiedoissani ja taidoissani.

Tuomo näyttää sairaanhoitajaopiskelijoille kuinka nakyloidaan

Niinhän sitä sanotaan, että: ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty…” Pitää paikkansa, sillä opetustapahtuma meni hienosti ja kaikki paikalla olleet sairaanhoitaja opiskelijat saivat varmasti hyvät perusteet perifeerisen ääreislaskimon kanyloinnista. Kukaan ei myöskään pyörtynyt. Kyllähän se jännitys oli luokassa aistittavissa ja kädet tärisivät aivan samalla lailla kuin itselläkin ensimmäisessä kanyloinnissa. Ja se onnistumisen kokemus siitä, kun kanyylin saa ensimmäisen kerran onnistuneesti paikalleen. Silloin myös opettajaopiskelija saa onnistumisen kokemuksen onnistuneesta opetuksesta.

Palautteen saaminen on erittäin tärkeää

Eli mikä on muuttunut? Olen oppinut arvostamaan opettajien tekemää työtä aivan erilailla kuin ennen. Toimenpidekeskeisyys on muuttunut ihmisen kokonaisvaltaiseksi huomioimiseksi. Lisäksi kaikki on jännittävää ja pelottavaa ensimmäisellä kerralla. Oli se sitten kanylointi tai opettaminen. Kokemus tuo varmuutta ja ensi kerralla toivottavasti jännittää vähemmän.

- Tuomo (hoitotiedemies)