Tietenkin tällainen ”yleisopettajuus” asettaa omat haasteensa
sille, mitä voi opettaa. Eli tietenkään me emme voi lähteä vaikkapa
ammattiopistoihin opettamaan, jos meillä ei ole opetettavaa ainetta. Monilla
meillä on kuitenkin aiempaakin koulutustaustaa esim. juurikin ammattiopistojen
tutkintojen muodossa ja kun tämän yhdistää työelämästä hankittuun alan
osaamiseen, niin kyseessä on aika kova kombinaatio.
Koska itse tulin yhdenvälivuoden kautta ”suoraan lukiosta”
yliopistoon, minulla ei ole ammatilliselta puolelta koulutustaustaa. En
myöskään ole lukenut lukiossa opetettavia aineita sivuaineinani. Joku voisi
ajatella, että hukkaan nämäkin opinnot ovat menneet, mutta minulle nämä ovat
tuoneet todella paljon perspektiiviä, esiintymisosaamista, suunnittelutaitoja
ja vuorovaikutustaitoja. Lisäksi haaveilen, että voisin joskus toimia kouluttajana
ja moniin tällaisiin tehtäviin vaaditaan pedagogista osaamista. Olen kyllä
lukenut kaupallisia aineita sivuaineina ja ei voi tietää, millaisia
mahdollisuuksia ne voivat avata opettajuuden suuntaan.
En kuitenkaan ole ajatellut näitä opeopintoja lyhyen aikavälin
juttuna. Mietin, että näistä voi olla tulevaisuudessa hyötyä. Ei ehkä
ensimmäisessä tai toisessa työpaikassa suoraan pätevyysvaatimuksena, mutta
myöhemmin se voi olla kriteeri, joka pitää täyttää. Mietiskelin myös pääni
sisällä, että jos joskus vaikka järjestän henkilöstökoulutusta, minun pitää
osata suunnitella koulutuksen sisältöjä myös pedagogisesta näkökulmasta, eikä
vain sisällön puolesta. Jos toimin koulutussuunnittelijana, haluan tietää, mitä
opettajan työ tulee olemaan suunnittelemassani kokonaisuudessa. Olen aivan
varma, että vaikka en suoranaisesti päivääkään tekisi opettajan töitä, niin
hyödynnän näitä taitoja aivan varmasti työelämässä jossain muodossa. Opinnovat sopivat kuin nenä päähän meille, jotka haluamme työskennellä opettajina aikuisten tai nuortenaikuisten parissa.
Millaisia opinnot ovat?
Opinnot ovat olleet haastavat ja työläät. Vaikka kaikki
vakuuttivat, että nämä vievät aikaa, en todella tajunnut, mitä sillä
tarkoitettiin. Olen ollut hyvin tiiviisti opintojen parissa koko vuoden, mutta
uskoisin myös kehittyneeni huimasti lähtöpisteestä. Toisin kuin muilla
opettajaopiskelijoilla, meidän opintoihin kuuluu, että hankimme kaikki
harjoittelupaikat itse. Tähän on mennyt paljon aikaa ja energiaa, mutta
toisaalta on valtava vahvuus, että saamme kokea hyvin erilaisia oppilaitoksia
ja oppimisympäristöjä. Eräs meistä työsti draamapajatyyppisen kokonaisuuden
harjoittelussaan, toinen teki etänä katsottavia videoluentoja ja minä tein
viimeisen harjoitteluni yliopistolla opettamalla perusopinto-opiskelijoita. How
cool is that?! Kaiken kaikkiaan harjoitteluita on yhteensä neljä kappaletta ja
nämä tehdään vuodessa, kuten siis opinnot muutenkin kokonaisuudessaan.
Vaikka sanoin ensimmäisenä, että opinnot ovat työläät, ne
antavat myös todella paljon. Osaamista, tietotaitoa ja uusia opiskelukavereita.
Antoisinta opinnoissa on ollut keskustelut, joita olen käynyt muiden meidän
ryhmän opiskelijoiden kanssa. Monet olemme painineet samankaltaisten asioiden
kanssa ja vertaistuki on ollut kullanarvoista. Hyvät vinkitkin ovat päässeet
jakoon! Opintojen aikana olen saanut myös verkostoiduttua parinkymmenen
tulevaisuuden kollegani kanssa (=opiskelukamut), joilta voin jatkossakin
varmasti kysyä mielipiteitä ja näkökulmia, jos tulee pieniä tai suuria
haasteita vastaan, joihin haluaisin toisenlaista näkökulmaa.
Miten haetaan?
Kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen asiantuntijakoulutuksessa
näihin opintoihin hakeudutaan maisterivaiheessa, eli kun pääaineen perus- ja
aineopinnot ovat suoritettuna. Pääsykokeisiin piti tehdä sellainen omaan
opettajuuteen liittyvä ennakkotehtävä, jonka pohjalta haastattelut pidettiin. Haastattelussa erityisesti katsottiin
motivaatiotamme suuntautua opettajaksi ja sitoutumistamme opintoihin. Kai siinä
jotain soveltavuuttakin syväluodattiin. ;) Haastattelun lisäksi oli ryhmätilanne,
jossa katsottiin, miten toimimme ryhmässä ja millaiset vuorovaikutustaidot
meillä on, koska opettajana on haastava toimia, jos ei osaa luonnostaan yhtään
lukea ryhmädynamiikkaa tai ei saa porukassa sanaa suustaan. Toisaalta ei auta
myöskään olla liian dominoiva päällepäsmäri, joka ei kuuntele muiden
ryhmäläisten mielipiteitä.
Suosittelisinko opintoja muille?
JOO! Ehdottomasti!
Ja kuinka lähellä maalia siis olenkaan?
Tiistaina oli viimeisen harjoittelun viimeiset opetustunnit! WUHUU! Enää olisi jäljellä kylläkin esseiden lukemista ja tentin pitämistä, harjoittelunraportin kirjoittamista, mutta.. kyllä tässä alkaa jo olla melko voittajafiilis. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti