Aloitan omalla historiallani, joka siis tapahtui kaksi vuotta takaperin. :D Sain hyväksymiskirjeen Itä-Suomen yliopistoon, irtisanoin asuntoni Vaasassa ja laitoin asuntohakemuksen Kuopion opiskelija-asuntosäätiölle Kuopakselle. Sitten se paniikki vasta iski. Ikinä en ollut Kuopiossa käynyt, ketään en täältä tuntenut. Alkoi pelottaa ihan hirveästi. No, muuttopäivä koitti ja porukoiden kanssa kerättiin muuttokuorma ja ajeltiin Kuopioon. Ison kaksion jälkeen soluasunto tuntui hirmuisen pieneltä ja kolkolta. Kun vanhemmat lähti takaisin kotiin, oli suoraansanottuna ihan yksin. Minulla oli viikko aikaa tutustua kaupunkiin ennen koulun alkua ja aloitinkin heti työnhaun. Viikko meni siivillä eksyillessä kaupungissa ja pian koittikin se jännittävin päivä.. Nimittäin yliopisto-opintojen alku! Olinhan minä aloittanut Vaasan yliopistossa opinnot jo muutama vuosi sitten, mutta kyllä se aina silti jännittää. Istuimme kaikki fuksipallerot suuressa luentosalissa, mahassa oli perhosia. Infotilaisuuden jälkeen saliin astelivat TUUTORIT! Meidät jaettiin tuutoriryhmiin pääaineiden sisällä ja sitten alkoi se muihin tutustuminen. Tuutori vei meitä ympäri kaupunkia ja kampusta ja tutustuin nopeasti opiskelutovereihini. Oma kaveriporukka löytyi kahden ensimmäisen päivän aikana ja nuo ihmiset ovat edelleen tärkeimmät ystäväni. Omalla sosiaalisuudella ja rohkeudella pääsee pitkälle. Ei kannata jäädä kotiin vaan lähteä opiskelijarientoihin mukaan. Ensimmäisten viikkojen aikana tapahtumia on erittäin paljon ja itse olin kaikessa mukana. (Tosin, olin koko ensimmäisen vuoden jokaisissa kissanristiäisissä mukana..) Oma aktiivisuus palkittiin mahtavilla ystävillä. :)
Itse lähdin myös tuutoriksi vuonna 2013 ja opastin uudet opiskelijamme opintojen alkuun. Tuutorointi oli raskasta, mutta palkitsevaa. Koska sain itse niin paljon omalta fuksivuodeltani, halusin itsekin antaa uusille opiskelijoille jotain. :) Okei.. Halusin ehkä elää myös uudelleen "fuksivuotta". ;D Harmitti lopulta, kun omat fuksipalleroiset lensivät omilla siivillään ja tuutori jäi tarpeettomaksi. Mutta sehän tuutorin tehtävä on: tehdä itsensä tarpeettomaksi. Toki vieläkin fuksit ottaa minuun yhteyttä ja kyselee neuvoja opintoihin liittyen. Tuutorointi tuskin loppuu koskaan, mutta se ei minua haittaa! Alla olevassa kuvassa Sociuksen tuutorit vuodelta 2013 Kaupunkisuunnistuksen rastilla odottamassa suunnistajia. :) Ihanan kesäiset maisemat!
Kesää odotellessa,
Meri, sosiaalityön opiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti