Astellessani syksyllä 2008 Joensuun yliopiston
päärakennuksen, Carelian etupihalle tuntui gradu kovin kaukaiselta asialta.
Olin tuolloin pieni ja jännittynyt fuksi, joka etsi muiden uusien
opiskelijoiden joukosta historian tuutoreita ja muita fukseja. Ensimmäisistä
päivistä on jäänyt mieleen paljon uusia naamoja, uusia asioita, uusia
käytäntöjä ja uusia rakennuksia.
Nyt, reilut viisi vuotta myöhemmin nuo uudet naamat ovat
tulleet enemmän ja vähemmän tutuiksi, rakennuksissa osaa jo kulkea melkein
silmät ummessa ja yliopiston käytäntöjä on tullut opetettua tuutorina uusille
fukseille kolmen vuoden ajan. Tähän reiluun viiteen vuoteen mahtuu paljon
upeita kokemuksia, lukuisia tenttejä, kasapäin luentoja, satoja ellei jopa
tuhansia kuppeja kahvia, opiskelijahintaisia lounaita, bileitä,
urheiluturnauksia ja kokouksia. Viidessä vuodessa myös yliopisto on muuttunut
Joensuun yliopistosta kolmen kampuksen Itä-Suomen yliopistoksi, joka on
laajentunut Suomen monialaisimmaksi tiedeyliopistoksi.
Toimittuani nyt parin vuoden ajan Itä-Suomen yliopiston
ylioppilaskunnan (ISYY) edustajistossa, kolmen kampuksen yliopisto on tullut
ihan käytännössä tutuksi. Edustajistotyön kautta olen päässyt tutustumaan
loistaviin tyyppeihin yli oppiaine ja kampusrajojen Savonlinnasta Kuopioon.
Viimeksi lauantaina vietin päivän aamuyhdeksästä aamukahteen edustajiston
kahden kokouksen ja pikkujoulujen merkeissä Kuopion kampuksella. Yhteisömme on
aidosti monitieteinen ja monikaupunkinen. Tämä on yliopistomme ja ylioppilaskuntamme
ehdoton vahvuus, koska pääsemme aitoon vuorovaikutukseen erilaisista
tieteellisistä ja alueellisista taustoista tulevien opiskelijoiden kesken.
Suosittelen kaikille nykyisille ja tuleville opiskelijoille osallistumista
ylioppilaskuntatyöhön. Se ottaa aikaa ja energiaa, mutta antaa vastapainoksi
ikimuistoisia kokemuksia ja elämyksiä, joita ei voi mitata rahassa eikä
opintopisteissä!
Miksi mietin juuri nyt opiskeluaikaani taaksepäin? Syy on
yksinkertainen: valmistuminen ja työelämä kolkuttelevat jo aivan nurkan takana.
Alkusyksystä läpäisin opintojeni viimeisen pakollisen kirjatentin,
Historiantutkimuksen klassikot, johon luin sosiaalihistorian merkkiteoksia
Emmanuel Le Roy Ladurielta, Carlo Ginzburgilta, E.P. Thompsonilta ja Natalie
Zemon Davisilta. (Älä huoli, nimet tulevat tutuksi, jos päätät valita
oppialaksesi historian!) Eilen vietin yliopistourani ensimmäisiä ja varmaankin
viimeisiä valmistujaisia, jotka yliopisto minulle järjestää. Puolentoista
vuoden työteliäs, haastava ja opettava sivuainerupeama opinto-ohjaajan
erillisten opintojen parissa päättyi ja juhlistimme urakkaa musiikin, lahjojen,
kiitospuheiden ja hyvän ruoan parissa! Ainutlaatuinen elämys, sillä
humanististen tieteiden kandidaatin paperit tulivat aikanaan postissa. Olo oli
hieman haikea, kun tiiviiksi muodostunut porukka jo työssä olevia opetusalan
ammattilaisia ja sivuaineopiskelijoita hajosi viimeistä kertaa ympäri Suomea.
Tosin lupasimme jo tavata porukalla Joensuun opopäivillä 2015!
 |
| Gradua, gradua ja gradua... |
Eilisen jälkeen minulla on opinnoissani jäljellä enää yksi
etappi ennen valmistumista filosofian maisteriksi. Kyseessä on se joidenkin
mielissä jopa maagisia mittasuhteita saanut pro gradu eli iso-G. Itse suhtaudun
graduun kuin mihin tahansa muuhun opiskelutyöhön: se on vaan tehtävä ja sillä
hyvä. Tekstiä minulla on kasassa jo kolmisenkymmentä sivua eli reipas 1/3
lopullisesta työstä. Arkistossa Mikkelissä, Joensuussa ja Kajaanissa olen
istunut sen verran, että materiaaliakin on jo paljon kasassa. Nyt pitäisi vain
jatkaa kirjoitustyötä. Syksyn ainejärjestö-, opo-opinto- ja
ylioppilaskuntakiireiden vuoksi kirjoittaminen on jäänyt. Tarkoitus on jatkaa
kirjoittamista tammikuussa, kun kalenterissa on oikeasti aikaa. Ja sitten minä
sen myös kirjoitan loppuun, tämä olkoot lupaus kaikille blogin lukijoille! Jääkää
siis odottamaan kevään blogipostauksia, jossa joko hajoilen lupaukseeni tai
tuuletan tarkastettavaksi jätettävää gradua.
Hyvää joulunodotusta!
-Miika-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti