Valintakokeet tulee, oletko valmis?

Heipsan!

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen haku loppuu huomenna eli huhtikuun ensimmäisenä päivänä. Toivottavasti kaikki muistavat viimeistään aprillipäivän hössötyksien ohessa täyttää hakulomakkeen. Voisitte muuten aprillata kavereitanne postaamalla  Facebookiin, että omg, unohdin hakea kouluun! #ohnoes #suchluck #verysad.

Oon kyllä taas niin nättinä tässä! Meikä taitaa olla itse se valintakoepeikko. Gotta love this!

Hakujen jälkeen olisikin sitten tartuttava härkää sarvista ja aloitettava pääsykokeisiin lukeminen. Jos aloitat viimeistään tänään, sinulla lienee ainakin kaksi kuukautta aikaa lukea. Älä aliarvioi pääsykokeiden merkitystä, niissä pärjääminen voi taata sinulle opiskelupaikan, vaikka yo-kirjoitukset olisivatkin menneet hieman penkin alle.

Yliopiston Saima-lehdessä julkaistiin kiva artikkeli valintakoepeikon selättämisestä. Abinumeron voi lukea myös yliopiston nettisivuilta. 

Olen käynyt itse tekemässä ainakin seitsemän pääsykoetta (lääkis kahteen kertaan, terveyden biotieteet, suomen kieli ja äidinkielenopettajan soveltuvuus, mediatekniikka, restonomi, terveydenhoitaja) ja minun osaltani ne ovat ehkä tässä. Voisin kuitenkin antaa joitain vinkkejä, miten selvitä pääsykokeista kunnialla. Selätinhän kuitenkin kuusi peikkoa seitsemästä (lääkiksen pääsykoe ei mennyt ihan buttoniin eli nappiin ensimmäisellä kerralla). En tietenkään pystynyt ottamaan kuin yhden opiskelupaikan vastaan, sikäli pärjääminen meni hieman hukkaan.

1. Tutustu vanhoihin valintakokeisiin. Järjestä itsellesi harjoituskokeita, joissa harjoittelet valintakoetilannetta: pistä kello soimaan tietyn ajan päästä ja yritä saada koe tehtyä siinä ajassa. Monissa pääsykokeissa yhtä tehtävää varten on varattu huomattavasti vähemmän aikaa kuin ylioppilaskokeissa, joten ajankäyttöä kannattaa harjoitella. (Tämän takia en itse päässyt ensimmäisellä kerralla lääkikseen).

2. Muista rentoutua! Syö hyvin, liiku ja tee lukemisen ohella asioita, joista pidät. Koko elämää ei kannata uhrata pääsykokeisiin valmistautumiselle, muuten voimat loppuvat jo ennen pääsykoetta. Muista myös viettää aikaa kavereiden ja perheen kanssa, heiltä saat urakkaasi paljon tukea.

3. Älä opettele valintakoekirjoja ulkoa, vaan huolehdi, että ymmärrät opiskelemasi asiat ja osaat soveltaa tietojasi tarvittaessa. Yliopistojen/AMK:jen valintakokeissa tehtävät ovat usein soveltavia ja oppiainerajat rikkovia.

Etsi itsellesi sopiva opiskelumuoto. Toiset haluavat opiskella yksin, toiset hyötyvät esimerkiksi lukupiireistä. Jotkut muistavat asiat muistiinpanoissa käytettyjen värien avulla, osalle tieto hahmottuu parhaiten esimerkiksi mind mappeja väsäämällä. Netistä löytyy useita muistiinpainamisstrategioita, joita kannattaa kokeilla.

4. Älä lue kauhutarinoita tai stressaa siitä, että muut lukevat enemmän kuin sinä. Jokainen on kuullut kaverin kaverista, joka luki pääsykokeeseen vuoden ajan kaksitoista tuntia päivässä, haki yliopistoon seitsemän kertaa eikä siltikään päässyt sisään. Useimmiten nämä ovat vahvasti väritettyjä ja liioiteltuja tarinoita.

5. Pyri viimeisinä päivinä ennen valintakoetta rentoutumaan, sillä paniikkilukemisesta ei useimmiten ole mitään hyötyä. Pahimmassa tapauksessa vaivut epätoivoon tai väsähdät lopullisesti kirjapinon keskelle.

Hajoilin kolme kuukautta kirjoitusten jälkeen Galenokseen (entinen lääkiksen pääsykoekirja) enkä päässyt sisään. Elämä jatkui silti. Aina ei mene niin kuin Strömsössä!

Pelkästään Kuopion lääkikseen hakee joka vuosi yli tuhat opiskelijaa, joten varmaan osa tämänkin postauksen lukijoista kuuluu heihin. Tässä teille minun lääkispeikonselätystarinani.

Ensimmäinen lääkiksen valintakoekerta ei siis mennyt ihan putkeen. Ensinkin, käytin kokeessa aivan liian paljon aikaa yhteen tehtävään. Väkersin ensimmäistä tehtävää (1/16) melkein puolitoista tuntia, jolloin muiden tehtävien kanssa tuli todella kiire. En myöskään selannut tehtävävihkoa läpi, ja koeajan päättymisen jälkeen huomasin, että viimeisillä sivulla olisi ollut todella helppoja ja nopeita tehtäviä, jotka olisi ehdottomasti kannattanut laskea pitkien ja vaikeiden sijaan.

En tykännyt fysiikasta, joten ajattelin, että luen kemian ja biologian osuudet hyvin ja jätän fysiikan vähemmälle. Se kostautui sitten valintakokeessa, jossa oli ensimmäisellä hakukerrallani todella monta fysiikan tehtävää. 

Ajattelin koko kokeen ajan, ettei tästä tule mitään. Aivan liian paljon aikaa tuhrautui panikoimiseen ja kynän nakerteluun. 

Toisella hakukerralla opettelin asiat oikeasti hyvin. Olin aloittanut lukemisen jo niin ajoissa, etten tarvinnut tiukkaa lukusuunnitelmaa. Ehdin hyvin katsomaan viimeisellä viikolla MM-jääkiekkoakin. Menin kokeeseen hyvällä tsempillä ja selviydyin tehtävistä suhteellisen nopeasti. Laskin ainakin 12 tehtävää kuudestatoista ja kirjoitin joihinkin pari lausetta, joista ajattelin irtoavan ainakin yhden pisteen.

Tsemppiä teille lukemiseen! Postilaatikosta kolahtava hyväksymiskirje on niin huikea ja koko loppuelämän ilahduttava palkinto, jonka eteen kannattaa tehdä töitä.

Aikuisopettajan pedagogiset opinnot

 Vielä ei olla maalissa, mutta sanotaanko, että hyvin pitkällä voiton puolella! Kyseessä on siis tänä vuonna suorittamani aikuisopettajan pedagogiset opinnot. Meidän tutkinnossamme voi suuntautua hallintoon tai opettajuuteen. Opettajapuolelle on erilliset pääsykokeet keväisin ja niihin hakee muidenkin alojen opiskelijoita kuin vain me ”kasvikset”. Nämä pedagogiset opeopinnot pätevöittävät meidät toimimaan opettajina aikalailla kaikkialla muualla paitsi peruskoulussa. Olemassa on siis aika mielettömän paljon erilaisia mahdollisuuksia ja koulutusta järjestäviä tahoja!! (On kyllä kahden huutomerkin arvoinen asia)

Tietenkin tällainen ”yleisopettajuus” asettaa omat haasteensa sille, mitä voi opettaa. Eli tietenkään me emme voi lähteä vaikkapa ammattiopistoihin opettamaan, jos meillä ei ole opetettavaa ainetta. Monilla meillä on kuitenkin aiempaakin koulutustaustaa esim. juurikin ammattiopistojen tutkintojen muodossa ja kun tämän yhdistää työelämästä hankittuun alan osaamiseen, niin kyseessä on aika kova kombinaatio.

Koska itse tulin yhdenvälivuoden kautta ”suoraan lukiosta” yliopistoon, minulla ei ole ammatilliselta puolelta koulutustaustaa. En myöskään ole lukenut lukiossa opetettavia aineita sivuaineinani. Joku voisi ajatella, että hukkaan nämäkin opinnot ovat menneet, mutta minulle nämä ovat tuoneet todella paljon perspektiiviä, esiintymisosaamista, suunnittelutaitoja ja vuorovaikutustaitoja. Lisäksi haaveilen, että voisin joskus toimia kouluttajana ja moniin tällaisiin tehtäviin vaaditaan pedagogista osaamista. Olen kyllä lukenut kaupallisia aineita sivuaineina ja ei voi tietää, millaisia mahdollisuuksia ne voivat avata opettajuuden suuntaan.

En kuitenkaan ole ajatellut näitä opeopintoja lyhyen aikavälin juttuna. Mietin, että näistä voi olla tulevaisuudessa hyötyä. Ei ehkä ensimmäisessä tai toisessa työpaikassa suoraan pätevyysvaatimuksena, mutta myöhemmin se voi olla kriteeri, joka pitää täyttää. Mietiskelin myös pääni sisällä, että jos joskus vaikka järjestän henkilöstökoulutusta, minun pitää osata suunnitella koulutuksen sisältöjä myös pedagogisesta näkökulmasta, eikä vain sisällön puolesta. Jos toimin koulutussuunnittelijana, haluan tietää, mitä opettajan työ tulee olemaan suunnittelemassani kokonaisuudessa. Olen aivan varma, että vaikka en suoranaisesti päivääkään tekisi opettajan töitä, niin hyödynnän näitä taitoja aivan varmasti työelämässä jossain muodossa. Opinnovat sopivat kuin nenä päähän meille, jotka haluamme työskennellä opettajina aikuisten tai nuortenaikuisten parissa.

Millaisia opinnot ovat?

Opinnot ovat olleet haastavat ja työläät. Vaikka kaikki vakuuttivat, että nämä vievät aikaa, en todella tajunnut, mitä sillä tarkoitettiin. Olen ollut hyvin tiiviisti opintojen parissa koko vuoden, mutta uskoisin myös kehittyneeni huimasti lähtöpisteestä. Toisin kuin muilla opettajaopiskelijoilla, meidän opintoihin kuuluu, että hankimme kaikki harjoittelupaikat itse. Tähän on mennyt paljon aikaa ja energiaa, mutta toisaalta on valtava vahvuus, että saamme kokea hyvin erilaisia oppilaitoksia ja oppimisympäristöjä. Eräs meistä työsti draamapajatyyppisen kokonaisuuden harjoittelussaan, toinen teki etänä katsottavia videoluentoja ja minä tein viimeisen harjoitteluni yliopistolla opettamalla perusopinto-opiskelijoita. How cool is that?! Kaiken kaikkiaan harjoitteluita on yhteensä neljä kappaletta ja nämä tehdään vuodessa, kuten siis opinnot muutenkin kokonaisuudessaan.

Vaikka sanoin ensimmäisenä, että opinnot ovat työläät, ne antavat myös todella paljon. Osaamista, tietotaitoa ja uusia opiskelukavereita. Antoisinta opinnoissa on ollut keskustelut, joita olen käynyt muiden meidän ryhmän opiskelijoiden kanssa. Monet olemme painineet samankaltaisten asioiden kanssa ja vertaistuki on ollut kullanarvoista. Hyvät vinkitkin ovat päässeet jakoon! Opintojen aikana olen saanut myös verkostoiduttua parinkymmenen tulevaisuuden kollegani kanssa (=opiskelukamut), joilta voin jatkossakin varmasti kysyä mielipiteitä ja näkökulmia, jos tulee pieniä tai suuria haasteita vastaan, joihin haluaisin toisenlaista näkökulmaa.

Miten haetaan?

Kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen asiantuntijakoulutuksessa näihin opintoihin hakeudutaan maisterivaiheessa, eli kun pääaineen perus- ja aineopinnot ovat suoritettuna. Pääsykokeisiin piti tehdä sellainen omaan opettajuuteen liittyvä ennakkotehtävä, jonka pohjalta haastattelut pidettiin.  Haastattelussa erityisesti katsottiin motivaatiotamme suuntautua opettajaksi ja sitoutumistamme opintoihin. Kai siinä jotain soveltavuuttakin syväluodattiin. ;) Haastattelun lisäksi oli ryhmätilanne, jossa katsottiin, miten toimimme ryhmässä ja millaiset vuorovaikutustaidot meillä on, koska opettajana on haastava toimia, jos ei osaa luonnostaan yhtään lukea ryhmädynamiikkaa tai ei saa porukassa sanaa suustaan. Toisaalta ei auta myöskään olla liian dominoiva päällepäsmäri, joka ei kuuntele muiden ryhmäläisten mielipiteitä.

Suosittelisinko opintoja muille?

JOO! Ehdottomasti!

Ja kuinka lähellä maalia siis olenkaan?

Tiistaina oli viimeisen harjoittelun viimeiset opetustunnit! WUHUU! Enää olisi jäljellä kylläkin esseiden lukemista ja tentin pitämistä, harjoittelunraportin kirjoittamista, mutta.. kyllä tässä alkaa jo olla melko voittajafiilis. :)

Opintojen aloittaminen, jännittävää!

Ajattelin kirjoitella siitä, millaista opintojen aloittaminen yliopistossa on. Tämä asia pyörii varmasti monen abin mielessä tällä hetkellä. (Mahdollisesti) uusi kaupunki, uudet ihmiset, uusi opiskeluympäristö.. Miten siihen kaikkeen tottuu ja oppii?

Aloitan omalla historiallani, joka siis tapahtui kaksi vuotta takaperin. :D Sain hyväksymiskirjeen Itä-Suomen yliopistoon, irtisanoin asuntoni Vaasassa ja laitoin asuntohakemuksen Kuopion opiskelija-asuntosäätiölle Kuopakselle. Sitten se paniikki vasta iski. Ikinä en ollut Kuopiossa käynyt, ketään en täältä tuntenut. Alkoi pelottaa ihan hirveästi. No, muuttopäivä koitti ja porukoiden kanssa kerättiin muuttokuorma ja ajeltiin Kuopioon. Ison kaksion jälkeen soluasunto tuntui hirmuisen pieneltä ja kolkolta. Kun vanhemmat lähti takaisin kotiin, oli suoraansanottuna ihan yksin. Minulla oli viikko aikaa tutustua kaupunkiin ennen koulun alkua ja aloitinkin heti työnhaun. Viikko meni siivillä eksyillessä kaupungissa ja pian koittikin se jännittävin päivä.. Nimittäin yliopisto-opintojen alku! Olinhan minä aloittanut Vaasan yliopistossa opinnot jo muutama vuosi sitten, mutta kyllä se aina silti jännittää. Istuimme kaikki fuksipallerot suuressa luentosalissa, mahassa oli perhosia. Infotilaisuuden jälkeen saliin astelivat TUUTORIT! Meidät jaettiin tuutoriryhmiin pääaineiden sisällä ja sitten alkoi se muihin tutustuminen. Tuutori vei meitä ympäri kaupunkia ja kampusta ja tutustuin nopeasti opiskelutovereihini. Oma kaveriporukka löytyi kahden ensimmäisen päivän aikana ja nuo ihmiset ovat edelleen tärkeimmät ystäväni. Omalla sosiaalisuudella ja rohkeudella pääsee pitkälle. Ei kannata jäädä kotiin vaan lähteä opiskelijarientoihin mukaan. Ensimmäisten viikkojen aikana tapahtumia on erittäin paljon ja itse olin kaikessa mukana. (Tosin, olin koko ensimmäisen vuoden jokaisissa kissanristiäisissä mukana..) Oma aktiivisuus palkittiin mahtavilla ystävillä. :)

Itse lähdin myös tuutoriksi vuonna 2013 ja opastin uudet opiskelijamme opintojen alkuun. Tuutorointi oli raskasta, mutta palkitsevaa. Koska sain itse niin paljon omalta fuksivuodeltani, halusin itsekin antaa uusille opiskelijoille jotain. :) Okei.. Halusin ehkä elää myös uudelleen "fuksivuotta". ;D Harmitti lopulta, kun omat fuksipalleroiset lensivät omilla siivillään ja tuutori jäi tarpeettomaksi. Mutta sehän tuutorin tehtävä on: tehdä itsensä tarpeettomaksi. Toki vieläkin fuksit ottaa minuun yhteyttä ja kyselee neuvoja opintoihin liittyen. Tuutorointi tuskin loppuu koskaan, mutta se ei minua haittaa! Alla olevassa kuvassa Sociuksen tuutorit vuodelta 2013 Kaupunkisuunnistuksen rastilla odottamassa suunnistajia. :) Ihanan kesäiset maisemat!

 

Kesää odotellessa,

Meri, sosiaalityön opiskelija

TET - opiskelijoiden matkassa

Vietin päivän TET-harjoittelussa olleiden lukiolaisten kanssa tutustuen yliopistoomme ja erityisesti Oikeustieteiden tarjontaan. Pyysin tyttöjä kirjoittamaan hieman ylös mitä he mahdollisesti odottavat yliopistolta sekä yliopisto-opinnoilta. Lähettilään tehtävänä on kertoa oman alan opinnoista ja opiskelusta yleisesti, tosin toivon etten ole vahingossa pelästyttänyt näitä tulevaisuuden uusia opiskelijoitamme kauhutarinoilla kirjakasoista ja sivumääristä. Toisinaan saatan olla hieman turhankin realistinen, mutta no en minäkään mikään Nasan avaruusinsinööri ole ja hyvin olen pärjännyt. Kun on valmis tekemään töitä opintojensa eteen ja opettelee oikeat opiskelutekniikat jo heti alussa, niin kyllä täällä pärjää ihan hyvin :)  

Tässä hieman tyttöjen ajatuksia.

”Yliopisto opiskelu tuntuu haastavalle ja hieman
pelottavalle, mutta se kiinnostaa minua, sillä ammattikorkeakoulusta ei löydy
oikein sopivaa alaa. Oikeustieteenlaitos on haastavan oloinen, mutta
kiinnostava opiskelupaikka. Toinen mitkä minua kiinnostaa ovat
yhteiskuntatieteet ja kauppatieteet.
Oikeustieteiden puolelta kiinnostavia
pääaineita olisivat eurooppa-oikeus ja hallinto-oikeus.

Oikeustieteet kiinnostaa myös siksi, koska työllisyys tällä
alalla on hyvä ja ala-vaihtoehtoja on useita. Kuvitelma opiskelusta ja
yliopistosta on vakavanoloinen, eikä täällä paljoa naureskella vaan kaikki
menee tosi vakavalla pohjalla. Tutustumisen pohjalta käsitys kyllä muuttui.
Opiskelu on vapaata ja oma-aloitteista siispä menestys on siis kiinni itsestä. Opiskelun
ohella on myös kaikenlaisia bileitä ja vapaa-aikaakin jää.” –Heidi

*Mitä odotan yliopistolta?*

Odotan, että yliopistosta valmistuisin ammattiin, joka on hyvin
työllistetty sekä opin hyvän pätevyyden alaan, jota opiskelen. Luulen, että
yliopistoon on vaikea päästä ja se vaatii paljon työtä. Oikeustieteellinen
ala kiinnostaa minua ja siihen olenkin pyrkimässä.

Luulen, että yliopisto-opiskelu on hyvin intensiivistä ja vaatii paljon
aikaa ja paneutumista asioihin. Yliopisto-opinnot jännittävät sinänsä, että
pystynkö hallitsemaan kaikkia asiakokonaisuuksia sekä "osaanko" ns.
opiskella oikein. Erityisesti suuntaus rikos- ja prosessioikeus ja
rikollisuuden tutkimukseen kiinnostaisi minua- Susanne

 

Mitä odotan yliopistolta?
- Paljon uusia kokemuksia ja tietoa.
- Akateemista osaamista.
- Uusia haasteita.

Mitä haluaisin opiskella?
- Kauppatiedettä ja kieliä,
- Rikos- ja prosessioikeutta
- Rikollisuuden tutkimusta.

Pelottaako Yliopisto opinnot?
- Sisäänpääsyn vaikeus, pääsykoe.
- Paljon opiskeltavaa.
- Opintojen korkea taso.
- Työmäärä ja opiskelujen pituus. 

–Lotta

Mitä odotan yliopistolta

·        - Paljon uusia kokemuksia ja tietoa

·         -Akateemista osaamista

·        - Uusia haasteita

Mitä haluaisin opiskella

·         -Oikeustiedettä

·        - Hallintotieteet

·        - Julkisoikeus

·        - Rikos- ja prosessioikeus ja rikollisuuden tutkimus

·        - Kauppatieteitä

·        - Yhteiskuntatieteitä

Pelottavatko yliopisto-opinnot

·         -Pääsykokeet

·        - Sisäänpääsyn vaikeus

·        - Opintojen korkea taso

·         -Työmäärä ja opiskelujen pituus

-Angeliina

Iltapäivän vietimme lapsioikeuden luennolla, ja ainakin omasta mielestäni luento oli erittäin mielenkiintoinen, ja taisivat tytötkin viihtyä ihan hyvin ja osallistuivat hienosti ryhmätyön pohtimiseen. TET- opiskelijat ovat nyt lukion toisella luokalla, joten vielä on vuosi aikaa miettiä minne sitä hakee opiskelemaan ja mitä. Toivottavasti ainakin oikeustieteiden puoli ja tarjonta hieman selkiytyivät tämän päivän aikana, ja uskaltaisivat ihan rohkeasti hakea meille opiskelemaan. 

-elisa

Kevään arkea

Päiväni ei alkanut tänään samanlaisella sykkeellä kuin aikaisemmin, sillä aamuluento oli peruuntunut luennoitsijan sairastuttua. Toki mielessä käväisi ajatus yöunien jatkamisesta, mutta en halunnut pilata sopeutumistani aikaisiin herätyksiin. Vaihtoehtoisen toiminnan etsimisessä ei kauaa mennyt ja aloitin kertailemaan huomiseen tenttiin. Tenttiin kertailun lisäksi aamupäivän ohjelmassa oli optikolla vierailu. Optikolla sain päivitettyä ”sokeus”-asteeni, jossa ei ollut tapahtunut muutoksia. Samalla tilasin kuukausikäyttöisiä piilolinssejä, joista on hyötyä vapaa-ajan urheilusuorituksissa sekä ensi kesän työtehtävissä. Minulle piilolinssit ovat miellyttävämmät kuin silmälasit, mutta nehän ovat immeisen mieltymyksistä kiinni.

Vain murto-osa opeteltavista hyönteisistä.

Iltapäivällä pääsin jo päivän muusta aikataulusta kiinni ja olin hetken opiskelemassa sekä tunnistamassa metsäluonnon ja puiden tuholaisia ja tauteja. Kevään aikana minun tulisi läpäistä kaksi tunnistustenttiä. Ensimmäisessä tentissä tulisi tunnistaa tuhohyönteiset ja niiden syömäjäljet, kun toisessa tentissä on vuorossa puiden taudit sekä käävät. Tehtävä kuulostaa helpommalta kuin mitä se on, mutta muutamat hyönteiset voidaan erottaa toisistaan vain mikroskoopin avulla. Tällöin mielessä on mm. kovakuoriaisten peräosassa oleva peräkuoppa sekä karvoituksen määrä ja laatu. Haastetta lisää latinankielisen nimen muistaminen suomenkielisen lisäksi. Syy latinankielisen nimen osaamiseen ovat kansainväliset, koska kansainvälisissä keskusteluissa ja tutkimuksissa lajit käsitellään niiden latinankielisillä nimillä.

Puissa esiintyvät käävät, taudit sekä hyönteisten syömäjäljet näyteastioissaan. 

Päivän viimeisenä luentona oli ensimmäinen maisterikurssini eli metsä- ja puutuoteyrityksen johtaminen  ja kilpailukyky-kurssi. Kurssilla käsitellään yritysten toimintaa ja perustamista metsäisestä näkökulmasta. Mielenkiintoiseksi kurssin tekee sen harjoitustyö, jossa suunnitellaan omapieni yritys toimintasuunnitelmineen ja kirjanpitoineen, tämän lisäksi kurssilla vierailee luennoitsijoita eri yrityksiltä. Kevät on muutenkin kiireinen ja pitkään mietin kurssin tuoman työtaakan määrää verrattuna käytettävissä olevaan aikaani. Totesin kurssista olevan nyt enemmän hyötyä kuin myöhemmin kahden vuoden päästä. Kyseinen kurssi järjestetään vain joka toinen vuosi, mikä tuki päätöstäni osallistumiseni suhteen.

Päivän viimeisenä aktiviteettina ennen juoksulenkkiä oli edustajistoryhmäni tapaaminen sekä keskusteleminen tulevasta edustajistonkokouksesta. Reippaaseen keskusteluun oli mukava osallistua sekä seurata sen antia. Mutta nyt täytyy nykäistä juoksuvermeet ylle ja suunnata raikkaaseen ulkoilmaan.

- Juho

Opiskelijaeduista

Kirjoittelin viime viikolla Facebookin puolelle lyhyesti kyseisen päivän rahankäytöstäni. Kävin ystäväni kanssa ensin pelaamassa sulkapalloa, tämän jälkeen yliopistolla lounaalla ja vielä illalla katsomassa stand up –esityksen (oli hyvä, sai nauraa!). Koko tämä lysti kustansi reilut 12 euroa, kun ei-opiskelijalta samat huvit olisivat vieneet yli tuplamäärän rahaa. Totesinkin, ettei tämä ollut mielestäni ollenkaan huono diili.

Opiskelijat saavatkin yllättävän monista paikoista jotain pieniä etuja. Tunnetuimpia ovat varmasti hyvitykset bussissa ja junassa, joissa opiskelijat reissaavat puoleen hintaan. Tuntuva alennus tulee myös yliopiston ravintoloista, joissa opiskelijat syövät huomattavasti edullisemmin kuin vierailijat: esimerkiksi Carelialla opiskelija maksaa lounaastaan 2,35 euroa, kun vierailija pulittaa samasta ateriasta 7 euroa. Samoin useisiin tapahtumiin, kuten juuri viime viikon stand up –esitykseen, on tarjolla opiskelijahintaisia lippuja, jolloin kulttuurista pääsee nauttimaan hiukan edullisemmin. Erilaiset erikoiskaupat puolestaan nappaavat hinnasta usein kymmenen, viisitoista pinnaa pois kun vilautat opiskelijakorttia. Tätä listaa voisi jatkaa paljon pidemmällekin.

On tosiasia, että näistä pienistä puroista muodostuu lopulta suuriakin summia. Tätä ei vain aina tiedosta, sillä eihän esimerkiksi kymmenen prosentin alennus tunnu usein juuri missään. Opiskelijakorttia ei myöskään aina muista kaivaa esille, ellei tiskillä erikseen mainita opiskelija-alesta. Itsekin olen vasta viimeisen vuoden sisään oppinut tämän alennuksien kalastelun, vaikka joskus se tuntuukin hieman nololta, varsinkin jos kyseisestä paikasta ei alennusta saa. Olen kuitenkin todennut, että noin pienellä vaivalla saatavat säästöt kannattavat. Kuten todettu, pienistä puroista kasvaa lopulta jokia ja niin edelleen.

Useat opiskelijat valittavat opintotuen pienuudesta ja siitä, ettei sillä pysty tekemään yhtään mitään, edes kattamaan kaikkia elinkustannuksia, saati nauttimaan vapaa-ajasta. Tämä on toki osaltaan totta, mutta kuitenkin opiskelijoiden olot ovat Suomessa loppujen lopuksi melko hyvät. Opiskelijat on huomioitu täällä, juuri esimerkiksi opintotuen ja noiden opiskelijaetujen kautta. Tällä tekstillä halusinkin siis lähinnä muistuttaa, että myös opiskelijalla on oikeus ja mahdollisuus nauttia vapaa-ajastaan. Yksi teatteriesitys, suosikkibändin keikka tai pitkään haaveillun kellon hankkiminen silloin tällöin ei budjettia kaada, varsinkin jos muistaa käyttää opiskelijaedut hyväkseen. Myös opiskeluaika on elämää ja siitä on muistettava nauttia. 

-Annu

Stressi ja sen hallinta

Ei käytössä

Nytkö minulle pääsi tulemaan stressi? Tutkimussuunnitelmaa, palauttamatta olevia tehtäviä, tekemättömiä töitä ja lähestyviä deadlineja... Huonosti suunniteltu aikataulu ja viime tippaan jättäminen... Kuulostaako tutulta? Onko sinulle käynyt näin? Minulle ei yleensä, mutta nyt näyttää uhkaavalta. Katson netistä varmuuden vuoksi millaisesta vaivasta tai ilmiöstä on kyse. Kyllä, jotkut oireet täsmäävät... Tätäkin näyttää olevan akuuttia ja kroonista mallia, näyttääpä se jopa tarttuvan. Vaikuttaa vakavalta. Ja hyvänen aika, siihen voi jopa kuolla... EI! En ole valmis kuolemaan... Tästä on päästävä eroon.

Olen kuullut, että jotkut ovat hoitaneet stressiä alkoholilla ja tupakanpoltolla. Lisäksi he ovat pyrkineet pääsemään eroon stressaavista asioista, eli tässä tapauksessa kohdallani se olisi tekemättömät työt. Eli minähän voisin tinkiä yöunistani ja tehdä hommia yötä myöten. Lisäksi voisin tinkiä ruoanlaitosta ja pyrkiä syömään enemmän pikaruokaa. Lisäksi voisin tinkiä liikkumisesta ja kavereiden takaamisesta. Ulkona olokin olisi ajanhukkaa, sillä tekemättömät työt eivät voi odottaa. Jotenkin ajatus noiden edellä olevien keinojen käyttöönotosta tuntuu lisäävän minun stressaavaa oloani. Olisiko kuitenkin olemassa parempia ja terveellisempiäkin keinoja?

Pilkillä ja luistelemassa

Täytyypä miettiä hyviä stressin lievityskeinoja? Mikäpä olisi parempi stressin poisto, kuin mennä ulos alkavaan kevääseen. Olla ottamatta kerrankin mukaan mitään musiikkia tai muuta "häiritsevää". Musiikkia tulee kuunneltua todella paljon, vaikkapa autossa tai kotona. Mennäppä pois teiden läheisyydestä sellaiseen paikkaan, johon ei kuulu autojen äänet. Puijon maisemat olisivat tähän oiva maasto. Hiihtämäänkin voisi yleensä mennä näihin aikoihin, mutta tämä talvi on ollut monelle hiihtäjälle liian hiekkainen ja kivinen. Kevät auringossa voisi kuunnella lintujen laulua, purojen liplatusta ja metsän kohinaa. Olisihan se mukava käydä myös vaikkapa salilla hikoilemassa ja purkamassa pahaa oloa.

Soittohommia

Kavereitakin voisi nähdä enemmän ja jutella ihan muita juttuja, kun näitä opiskeluasioita. Käydä vaikka "kylillä" ottamassa vaikka parit. Bänditreeneihinkin voisi mennä ja purkaa pahaa oloaan metallimusiikin avulla, mutta nyt ei sinnekään pääse, kun treenikämppä vapautuu vasta kuun puolenvälin jälkeen. Bänditreenit ovat olleet kyllä hyvä keino saada ajatukset hetkeksi jonnekin muualle. Tänä keväänä olisi tarkoitus mennä tekemään ensimmäinen demo (https://www.facebook.com/marrasband). Sekin tietysti teettää hiukan ajatustyötä, mutta se ei onneksi ole tuntunut millään lailla stressaavalta. Toisaalta olisihan se mukava käydä katsomassa joku hyvä keikkakin.

Frisbeegolfia keväällä

Perheen kanssa oleminen on sitä normaalia elämää. Voi puuhastella kaikenlaista lasten kanssa. Pelkkä "oloilu" kotosalla perheen kanssa olisi loistava stressinpoistokeino. Nyt se ei arkena kuitenkaan näytä onnistuvan sellaisena, kun sen kuvittelisin. Yliopistolla täytyy käydä luennolla tai sitten tehdä kotona opiskeluhommia tietokoneella. Lapsetkin näyttävät viihtyvän päiväkodissa, ovathan heidän kaikki kaverinsa siellä. Onneksi viikonloppu on tulossa ja täytyy keksiä jotakin todella mukavaa tekemistä yhdessä.

Keväinen taivas

Tätä kirjoitusta miettiessäni ja kirjoittaessani huomasin stressaavan olon helpottaneen. Kummallista... Vielä eilen minulla oli tosi stressaantunut ja kireä olo. En ehtinyt käyttää alkoholiakaan, saatikka aloittaa tupakan polttoa. Ulkonakaan en ehtinyt käydä, kun pakolliset siirtymät. Enkä myöskään salilla. En ehtinyt myöskään käydä Puijon metsässä kuuntelemassa metsän ääniä. Musiikkia en myöskään ehtinyt kuunnella, enkä käydä bänditreeneissä. Saatikka, että olisin kavereita nähnyt. Lapsetkin olivat päivät päiväkodissa ja minä yliopistolla. Itse asiassa en ehtinyt kuin suunnitella ja miettiä stressin lievityskeinoja. Tämän kirjoituksen suunnittelu ja omien ajatusten ilmaiseminen saivat oloni paranemaan. Samalla tuli mietittyä työjärjestystäkin. Hei... Tässähän on myös hyvä keino!!! Tässä on varmaan syy miksi ihmiset kirjoittavat päiväkirjoja (itse en ole sellaista koskaan kirjoittanut). Riittäneenkö pelkkä stressinpoiston suunnittelu helpottamaan stressaantunutta oloa?

Dream Theater:in keikalla

Onneksi opiskelu ei ole koko ajan tällaista. Kuormittavuus näyttää ajoittuvan aina tiettyihin ajankohtiin. Kuormittavuuteen voi itse vaikuttaa suunnittelemalla ja aikatauluttamalla asiat pidemmälle aikajaksolle, ettei tekemättömät työt pääse yllättämään. Olkaa suunnitelmallisia ja tavoitteellisia. Älkää tehkö asioita jaksamisen ylärajoilla. Olkaa itsellenne armollisia.

Hyvää ja stressitöntä kevättä kaikille!!! :)

- Tuomo ("Hoitotiedemies")