2013

Loma on taas ohi, ainakin toistaiseksi. Viimeiset lepopäivät kävin salilla, hain lääkiksen vaihto-opiskelijoita lentokentältä ja löhösin tuijottaen Game of Thronesia, Ozia sekä tietysti jääkiekkoa. Pikkuleijonien MM-kultamitali oli ehkä parasta!

Tammikuussa tajuaa usein miettivänsä, mihin ihmeeseen vuosi elämästä on taas vierähtänyt. Tässä kurkistus minun vuoteeni, joka oli karmivista numeroistaan (2013) huolimatta melkoisen mukava.

Tammikuu

Lomalta palaaminen oli erityisen jännittävää, sillä koko tammikuu tulisi kulumaan dissektioiden eli anatomian opiskelun lopuksi tehtävien ruumiinavausten merkeissä. Kurssi oli aivan äärettömän mielenkiintoinen, sillä pääsimme näkemään kaikki ihmisruumiin elimet ja osaset niin kuin ne normaalisti ovatkin.

Aluksi veitseen tarttuminen toki hirvitti, mutta pelko vaihtui aika pian hämmästykseksi. Kurssista täytyy kyllä olla erittäin kiitollinen, sillä parhaatkaan kirjat eivät opeta anatomiaa dissektioita paremmin.

Tammikuussa toimin myös oppaana saksalaiselle vaihto-opiskelijalle, Danielille.  Hän aikoo "isona" erikoistua gynekologiaan, ja oli tekemässä Suomessa kuukauden mittaista harjoittelua. Daniel oli huippu!

 

 

 

Helmikuu

Dissektioiden jälkeen alkoi embryologian eli sikiönkehityksen sekä solubiologian kurssit. Embryologian luennoilla mietin koko ajan, miten kukaan meistä voi ylipäätään olla täällä. Matka alkiosta vastasyntyneeksi tuntuu olevan niin kivikkoinen, ja muun muassa kaikki voi mennä pieleen. Embryologia oli yksi parhaita kursseja ykkösvuosikurssilla, dissektioiden ohella!

Perusjengi koossa.

 

 

Maaliskuu

Maaliskuussa kalenterini oli tupaten täynnä. Selvisin kuukaudesta kuin ihmeen kaupalla, sillä jokaista päivää varjosti läheisen poismenosta johtuva suru. Piirtelin suunnilleen kyyneleet silmissä iltaisin sitruunahappokiertokaavioita biokemian kurssia varten. Tsemppasin ankarasti ja tentti meni onneksi ihan nappiin, 5/5.

Yritin myös opetella maskeeraamista lääkiksen speksi-näytelmää varten. Kyllähän se suti alkoi loppukuusta pysymään kädessä, ja näyttelijätkin näyttivät ainakin melkein aidoilta ranskalaisilta ja ranskattarilta.

Yliopistonranta maaliskuussa.

 

 

Huhtikuu

En ehkä ikinä enää mikroskopoi. Näin ainakin vannoin huhtikuussa, kun histologian kurssin tiimoilta istuin mikroskoopin ääressä pahimmillaan puoli iltaa. Siellä ne neutrofiilit ja makrofagit ja epiteelisolut istui nätissä, pinkissä rivissä. Aivoista otettu leike oli myös aika sympaattinen.

Kävin myös elämäni ensimmäisissä raveissa. Olen harrastanut ratsastusta 13 vuotta, mutta ravipiireihin en ollut vielä sekaantunut. Ravien jälkeen melkein ostin oman ravihevosen. Millähän rahalla sitäkin olisi ylläpitänyt? B)

Siinä kivasti verisoluja rivissä, makrofagi ja neutrofiili ja miljoona punasolua.

 

 

Toukokuu

Vapun hulinoiden jälkeen piti jaksaa tsempata vielä kuukausi koulussa. Endokrinologian luennoilla käytiin läpi ihmisen hormonitoimintaa. Kevättä oli kyllä rinnassa itse kullakin. Välillä istuskelin parvekkeellakin lukemassa tenttiin, kun aurinko paistoi ihanasti. Ei itseasiassa edes harmittanut, asia oli mielenkiintoista!

Toukokuussa oli tietysti jäkiksen MM-kisat, joiden erätauoilla luin parhaani mukaan tentteihin. Ruotsi tietysti vei kultaa kotikisoissaan, ei voi olla todellista. Purin kiukkuni siihen, etten löytänyt penaalista violettia kynää, jolla olisin väritellyt soluja esittäviä piirroksia.

Arvatkaa, kuka mie oon? X.

 

 

Kesäkuu

LOMA! Kesäkuun alku vierähti Sisiliassa, Cefalùn aurinkorannoilla. Sisilia oli todella kaunis paikka ja jäätelö oli uskomattoman hyvää. Kävin uimassa meressä ja piipahdin myös Palermon mafiosokaupungissa. Loistavaa.

Sain uima-altaalle tiedon, että vuoden viimeinenkin tentti oli mennyt läpi. Kylläpä hymyilytti, piña colada kädessä siellä istuskella...

Melkein latasin bikinikuvan, mutta kyllä tämä otos Cefalùn Roccalta lienee fiksumpi valinta.

 

 

 

Heinäkuu

Heinäkuussa kävin festareilla ja söin mansikoita enemmän kuin laki sallii. Kävin myös ahkerasti salilla ja tankotanssitunneilla. Olin toista kesää töissä mansikkafirman sihteerinä, ja tänä kesänä myös habaa tarvittiin, kun piti siirrellä mansikoita paikasta A paikkaan B.

Toyota Yarikseen mahtuu muuten 175 kiloa mansikkaa. Aika jännittävää. Jatkossa kuulema saan olla firman työterveyslääkäri.

Söin kesällä oikeasti ehkä miljoona mansikkaa. Työsuhde-etu.

 

 

Elokuu

En ehkä ensi kesänä mene yksillekään festareille. Sain kesällä 2013 niistä tarpeekseni. Ilosaari, Pipefest, Kuopio RockCock, Jurassic Rock, ja kaikki nämä työn merkeissä. Ilosaaressa olin töissä anniskelussa ja muilla festareilla median edustajana. Kirjoitin ehkä tuhat festariraporttia.

Ilosaaressa on kuulema ensi kesänä Rob Zombie, ehkä sinne on pakko lähteä.

Ilosaaren ravileirintä, kohtuulliset pippalot!

 

 

Syyskuu

Kouluun oli palattava myös tämän kesän jälkeen. Lukuvuosi korkattiin käyntiin fysiologian kurssilla, joilla opeteltiin ihmisen elimistön toimintaa teoriassa ja käytännössä. Harjoittelimme verenpaineen mittausta, verinäytteen ottoa, sydänäänien kuuntelemista, keuhkokokeiden tekemistä ja hätäensiapua. Kaverin tökkääminen neulalla oli ensimmäisellä kerralla todella pelottavaa.

Kela lähestyi minua kirjeellä, jonka mukaan minulle oli maksettu syyskuussa opintotukea liikaa 1,60 euroa. Ei kuulema tarvinnut maksaa takaisin. Epic win?! Noilla rahoilla voin matkustaa (melkein) Shanghaihin tai Amsterdamiin, josta mun syksyn tuutoroitavat saapuivat syyskuussa.

David, Leo, Kelly, mie, Elianne, Sigrid & Jana kasaritunnelmissa kaupunkisuunnistuksessa

 

 

Lokakuu

Lokakuussa pääsin pitkästä aikaa näyttelemään. Vuorovaikutus lääkäri-potilassuhteessa -kurssilla harjoittelimme pienryhmissä jo etukäteen vaikeidenkin potilaiden kohtaamista. Esitimme vuorotellen lääkäriä ja vuorotellen potilasta. Loppuhuipennuksena pääsimme kokeilemaan vastaanottoa oikeiden näyttelijöiden kanssa.

Sain tankotanssissa "ylennyksen" kolmannelle tasolle. Meillä on nyt siellä tiukka lääkisedustus. Ehkä joskus kuulette jostain KuoLO Pole Dancers -nimisen viihderyhmästä.

Uudenvuodenlupaus 2014: Irroitan käden nilkasta.

 

 

 Marraskuu

Vannoin, etten enää koskaan mikroskopoi, mutta löysin itseni taas tuijottelemasta okulääriin. Patologian kurssilla opettelimme sairauksien yleisiä syntymekanismeja ja katselimme näytteitä mikroskoopilla. Opin erottamaan toisistaan muun muassa hyvänlaatuisen ja pahanlaatuisen syövän. Pääsimme myös seuraamaan lääketieteellisiä ruumiinavauksia, tällä kertaa tosin pelkästään katsojan roolissa.

Marraskuussa parasta oli ehkä Terveyskeskuspäivät Jyväskylässä, Palokan tk:ssa. Pääsin pariksi päiväksi leikkimään lääkäriä, ja valkotakin rintapielessäkin luki LT, lääketieteen tohtori. Ei ollut muita takkeja!

Mun keuhkospirometrian tulos fysiologian kurssilta marraskuulta.

 

Joulukuu

Lomaa edeltää aina viimeinen loppurutistus. Fysiologian kurssi kesti koko lukukauden (92 luentoa!), ja sen lopputentti oli joulukuun alussa. Sen jälkeen piti vielä jaksaa kaivaa pitkän matematiikan kirjat arkistoista ja alkaa takomaan päähän tilastomatikkaa. Biostatistiikka (biosadistiikka) oli juuri niin mukavaa, kuin mitä nimi antaa olettaa.

Täytin 13. joulukuuta 21 vuotta. Jenkki-täysi-ikäistymisen kunniaksi pidettiin jenkkipippalot. Ananaskeikauskakkua, peach cobbleria, suklaakakkua, hampurilaisia, vartaita... Osa vieraista oli vanhoja kavereita, osa kohtuullisen uusia tuttuja, joihin tutustuin alkuvuodesta dissektiokurssilla. Näin ympyrä sulkeutui.

Maiju 21v, meikä tietty rusetti päässä.