Sosiaalityön
pääaineopiskeluun kuuluu kolme työharjoittelujaksoa. Ensimmäisenä vuonna
harjoittelu kesti viikon ja oli ennemminkin tutustuminen työelämään kuin
työharjoittelu. Tuon tutustumisen suoritin Kuopion Päihdepalvelusäätiön päihdeklinikalla,
josta päihderiippuvaiset saavat avohoitoa, kuten jutteluseuraa sekä
korvaushoitoja. Tuolloin kaikki oli uutta ja jännittävää, koska opintoja oli
takana vasta muutama hassu opintopiste. Muistan kuinka jännitin
asiakastapaamisia ja kyllähän niissä hieman pelottikin.. Onneksi ensimmäisessä
harjoittelussa ei tarvitse itse niinkään tehdä työtä vaan saa vain kulkea
ohjaajan perässä ja oppia häneltä. Tuo harjoittelu korosti haluani suuntautua
päihde- ja mielenterveyspuolelle!
Nyt toisena opiskeluvuotenani
suoritan juuri parhaillaan kuuden viikon työharjoittelua. Harjoittelupaikkani
on Kuopion yhdyskuntaseuraamustoimisto, Kuopion vankila sekä
vapauttamisyksikkö. Saan hyvin laajan kuvan rikosseuraamusalalta ja toimin
monien eri ammattilaisten kanssa. Ensimmäisen viikon olin tiiviisti ohjaajani
mukana yhdyskuntaseuraamustoimistolla. Sain kuulla paljon ehdollisesti
tuomittujen rangaistuksista sekä kiersin ohjaajani mukana katsomassa
yhdyskuntapalvelun suorittajia heidän palvelupaikoillaan. Pakko on myöntää,
että minua jännitti ja pelotti taas suunnattomasti tavata asiakkaita..
Varsinkin siksi, että he ovat rikollisia. Jännitys lievittyi nopeasti kun näin
miten ”normaaleja” nuo ihmiset olivat. Olen nähnyt ja ymmärtänyt nyt todella
sen, että ihmiset tekevät virheitä ja heille tulee antaa ne virheet anteeksi.
Toisella
harjoitteluviikollani pompin vapauttamisyksikön ja vankilan välillä.
Vapauttamisyksikkö on avovankila, jossa harvemmin virka-aikana vankeja näkee,
koska he käyvät töissä tai koulussa rangaistuksensa aikana. Vankilassa tapasin
useampaakin vankia opinto-ohjaajan mukana. Kuuntelin heidän elämäntarinoitaan
ja olin yllättynyt, kuinka mielellään he asioitaan minulle kertoivat. Olen
huomannut, että olen kasvanut ensimmäisestä harjoittelusta ammatillisessa
mielessä. Osaan esittää kysymyksiä ja näen asioita sosiaalityön näkökulmasta
sitä enempää ajattelematta. Toisella viikolla tapasin myös ”oman asiakkaani”,
josta tulee oma osuutensa harjoitteluraporttiini.
Kolmas viikko meni
vankilan puolella ja nyt kaikki tuntuu jo kutakuinkin selkeältä. Tapasin oman
asiakkaani ja tein hänelle haastattelun. Ennen haastattelua perhosia oli
vatsassa ja mietin kaikkea mikä voisi mennä pieleen. Kuitenkin, kun esitin
ensimmäisen kysymykseni, tuo jännitys hellitti ja suoriuduin keskustelusta
mielestäni erinomaisesti. Vankilassa ohjaajani on ollut jo pitkään
rikosseuraamusalalla ja hänellä on sellainen ote sosiaalityöhön, joka tulee
vasta työkokemuksen kautta. Hän esitti asiakkaalleni vielä lisää kysymyksiä ja
opin tuostakin uutta. Rohkeuteni sosiaalityön opiskelijana on kasvanut tämän
kolmen viikon aikana huimasti.
Nyt kun kirjoitan tätä
kirjoitusta, istun toimistolla kahvihuoneessa. Takana on rauhallinen joulu,
josta sain paljon uutta energiaa niin työharjoitteluun kuin kandinkin
kirjoittamiseen. Edessä on uusi työviikko ja uudet haasteet, jotka saattavat
välillä lannistaa, mutta loppujen lopuksi niistä oppii huiman paljon. Ja mikä
parasta, olen taas askeleen lähempänä sosiaalityöntekijän pätevyyttä.
Seuraavassa
kirjoituksessani olen UEF-lähettiläshommissa Iisalmessa sekä Lapinlahdella.
Näiden vierailujen lisäksi käsittelen sosiaalityön kesätyöpaikan metsästystä,
joka toivon mukaan on minullakin jo vireillä tuolloin. ;)
Mukavaa viikkonloppua kaikille lukijoille!
-Meri, sosiaalityön opiskelija
Aamuhämärässä kuvailuja ennen työvuoron alkua. (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti