Maailman toisella puolen

Vuosi sitten tähän aikaan valmistauduin yhteen elämäni jännittävimmistä kokemuksista, nimittäin opiskelijavaihtoon Etelä-Afrikassa. Olin hakenut vaihtopaikkaa yli vuosi aiemmin Itä-Suomen yliopiston sisäisessä haussa, ja minut valittiin yliopistomme ainoaksi Etelä-Afrikan ehdokkaaksi kansainvälisen kokemukseni perusteella. Sain tietää valituksi tulemisesta pari päivää ennen jouluaattoa, paras joululahja ikinä! Valituksi tulemisen jälkeen oli aika lähetellä aikamoinen paperikasa kohti Etelä-Afrikkaa Kwa-Zulu Natalin yliopistoon, käydä kielitesteissä, terveystarkastuksissa ja hankkia ties mitä dokumentteja matkaa ja opiskeluita varten. Melkoinen paperisota ja valmistautuminen, mutta lopulta se kaikki todellakin kannatti ja matkaan lähdin helmikuun alussa. Oli aika ottaa askel kohti tuntematonta ja sen yli!

 

Joensuusta lähtiessäni oli ulkona pakkasta noin -25c, astuessani reilun 25 tunnin lentomatkan jälkeen aurinkoiseen Etelä-Afrikkaan lämpömittari hiveli +35c, tunsin olevani paratiisissa. Ensimmäiset päivät menivät perusasioiden järjestelyssä ja uusiin ihmisiin tutustuessa. Matkaan lähtiessäni hieman jännitin, kuinka tulen saamaan uusia ystäviä ja löytämään paikkani vieraassa maassa ja kaukana kotoa. Pelko osoittautui kuitenkin täysin turhaksi, jo muutamassa päivässä olin tavannut mielettömiä ihmisiä ympäri maailmaa ja saanut uusia ystäviä, joista osasta muodostuikin minulle kuin oma perhe vaihdon aikana. Käytännön järjestelyt opintojen kannalta eivät menneet aivan niin kuin olin jämptinä suomalaisena tottunut olettamaan. Melko nopeasti hahmotin, että Afrikassa asiat etenevät hieman eri painolla kuin meillä päin. Aukioloajat eivät sinällään merkitse mitään, sillä toimistot ovat auki silloin kun ne haluavat olla, kotona etukäteen valitut kurssit saattavat kadota tai siirtyä kokonaan toiselle lukukaudelle, toimistosta toiseen pompottelu on ihan yleistä, vaikka jo ensimmäisessä toimistossa asia olisi voitu hoitaa viidessä minuutissa. Aluksi en ymmärtänyt ollenkaan miksi asiat eivät toimi niin kuin kotona, jossa vaihtareille kaikki tarjotaan kädestä pitäen valmiina, mutta toisaalta pikku hiljaa opin luottamaan siihen että asiat etenevät omalla painollaan, toisinaan hitaammin ja toisinaan nopeammin.

 

Palasin kotiin Afrikasta heinäkuussa, eli noin puoli vuotta sitten ja nyt vasta olen alkanut hahmottamaan mitä oikein opinkaan tuosta elämäni antoisimmasta puolesta vuodesta. Kaikkea oppimaani ei voi edes sanoin kuvailla, mutta ainakin voin yrittää hahmotella tärkeimmät tähän; opin olemaan omani itseni, luottamaan omiin valintoihini ja siihen että pärjään, vaikka joutuisin mukavuusalueeni ulkopuolelle. Perheeni ja ystäväni olivat lievästi kauhuissaan, kun ilmoitin että tämä neiti lähtee nyt valloittamaan Afrikkaa, toisinaan tuntui että he olivat enemmän peloissaan kuin minä itse. Toki en vähättele yhtään Etelä-Afrikan turvallisuustilannetta, joka loistaa yhtenä pahamaineisimmista maista rikollisuustilastoissa. Itse lähdin matkaan innokkaana, mutta varustettuna hyvin vahvalla varovaisuudella ja maalaisjärjellä, joiden ansiosta lopulta selvisin naarmuitta ja kaikkine tavaroideni takaisin puolen vuoden seikkailuiden jälkeen. Vaihtokohteeni eroaa melkoisesti perinteisistä Euroopan kohteista, joita koulumme tarjoaa mielin määrin, mutta itse halusinkin tehdä jotain tyystin erilaista ja hyödyntää mahdollisuuden lähteä vaihtoon kirjaimellisesti maailman toiselle puolen. Olin ainut suomalainen yliopistossamme, luennoilla toisinaan ainut eurooppalainen, toisinaan ainut valkoihoinen, ja silti jotenkin tunsin kuuluvani joukkoon.

Puolen vuoden aikana sain elinikäisiä ystäviä ympäri maailmaa, näin ja koin täysin erilaisen kulttuurin, näin mitä absoluuttinen köyhyys voi pahimmillaan olla, tunsin kuinka apartheid eli rotuerottelu jakaa edelleen kansakuntaa kulissien takana, opin paljon itsestäni mutta myös toisista ihmisistä, välimatka todellakin avartaa. Hahmotin mitä kenties elämälläni haluan tehdä, tästä esimerkkinä kandidaatin tutkielmani aihe, jonka keksin ollessani vaihdossa ja todennäköisesti jatkan samaa linjaa myös gradussani. Tietenkin myös seikkailin sydämeni kyllyydestä; leikin leijonanpentujen kanssa, tiirailin eläimiä safareilla, uin hai häkissä Intian valtameressä, ajoin autoa vasemmanpuoleisessa liikenteessä jossa ei liikennesääntöjä aina tunneta, opettelin surfaamaan, viimeisenä päivänäni hyppäsin vielä laskuvarjohypyn kaiken kukkuraksi.

Itse suosittelen erittäin lämpimästi vaihtoon lähtemistä, sillä yliopistomme tarjoaa niin laaja-alaisesti paikkoja ympäri maailmaa ja milloin sitä tulisi eteen näinkin hyvä mahdollisuus lähteä tutkailemaan miltä muualla näyttää. Itse suunnittelen tällä hetkellä toista vaihtoani, joka suuntautuisi ensi keväänä Ranskaan. Osana sivuaineopintojani minulle kuuluu vähintään kolmen viikon oleskelu ranskankielisellä alueella, toki voisin lomaillakin tuon ajan vaikka Ranskan Rivieralla, mutta opintojeni ja kielen kehittymisen kannalta puolenvuoden vaihto ranskalaisessa yliopistossa todennäköisesti antaa minulle enemmän, kuin vain nätin rusketuksen. Toisinaan pitää uskaltaa ottaa askel kohti uutta ja tuntematonta, taistella koti-ikävää ja kulttuurishokkia vastaan ja vain nauttia siitä kuinka asiat kummasti loksahtelevat paikalleen samalla, kun opit jotain uutta ja löydät paikkasi vaikka oletkin kaukana kotoa.

 

Tammikuiset terveiset täältä Washington D.C:stä, nähtävästi kaikki pakkaset ja lumimyrskyt seurasivat minua tänne, mutta ei hätää, ensi viikolla palailen takaisin Suomen maalle ja kenties sääilmiötkin sitten normalisoituvat :)

-Elisa, oikeustieteiden opiskelija