Pääsykokeita ja lakkiaisia

Nyt eletään jännittäviä aikoja, sillä useimpien yliopistoalojen pääsykokeet ovat joko juuri olleet tai ne järjestetään aivan lähipäivinä. Moni UEF-lähettiläs onkin jo kirjoitellut pääsykokeista ja antanut hyviä vinkkejä niistä selviytymiseen. Minä ajattelin lähestyä aihetta hieman toisesta näkökulmasta. Tätä voisi kutsua vaikka ”Älkää tehkö niin kuin minä tein, vaan niin kuin minä neuvon” –postaukseksi ;-).

Osallistuin ensimmäisiin pääsykokeisiini toukokuun viimeisellä viikolla kuusi vuotta sitten. Silloin Itä-Suomen yliopisto oli vielä Kuopion yliopisto ja ravitsemustieteen pääsykokeisiin vaadittiin 500-sivuisen Ihmisen fysiologia –kirjan lukeminen, lukion kemian oppimäärä ja pari psykologian kurssia. Lisäksi kokeeseen kuului yhteinen aineistokoe farmasian kanssa. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni Kuopiossa, mutta löysin sentään onneksi hyvin yliopistolle ja oikeaan saliin. Päivä ja kellonaikakin täsmäsivät. Alku siis sujui hyvin. Jos teitä naurattaa edellinen, niin voin kertoa, että nämäkään eivät ole kaikille itsestäänselvyyksiä. Viime kesänä yksi kesätyökaverini nimittäin tajusi vasta pääsykokeita edeltävänä iltana, että oli kuvitellut niiden olevan päivää myöhemmin kuin mitä ne todellisuudessa olivat. Ei siis ole itsestäänselvyys, että kaikki tietävät, missä pitää olla ja milloin. Suosittelen lämpimästi tarkistamaan nämä asiat moneen kertaan etukäteen!

Onnistunut perille löytäminen ei kuitenkaan vielä valitettavasti takaa paikkaa yliopistossa. Siispä täytyi käydä itse kokeen kimppuun. Koe oli aikoinaan jaettu neljään osioon ja se kesti useita tunteja. Ensimmäinen osa oli aineisto. Meille jaettiin parikymmentä sivua paksut nivaskat, joihin oli aikaa tutustua tunti. Tekstissä kerrottiin eri maiden lääkehoitojärjestelmistä. Päättelin, että varmaankin kokeessa kysytään jotain kohtuullisen laajaa ja yritin hahmottaa tekstistä pääpiirteet. Tein jopa muistiinpanoja, vaikka yleensä en jaksa siihen panostaa. Tunnin kuluttua paperit ja muistiinpanot kerättiin pois. Tilalle sai kysymyksen. Olisikohan siitä saanut 16 pistettä, en ole ihan varma. Joka tapauksessa kysymyksen muistan varmaan ikuisesti, koska tilanne oli niin traumaattinen. Kokeessa siis käskettiin vertailemaan Ruotsin ja Tanskan lääkkeenvaihtomalleja. Voin kertoa, että aineistossa kerrottiin vähintään 10 maan lääkesysteemeistä + vielä muuta yleistä. En todellakaan muistanut kirjaimellisesti yhtään mitään siitä, mitä juuri lääkkeenvaihtomalleista oli kyseisen kahden maan kohdalla sanottu. Hyvä etten alkanut itkeä paperini ääressä. Pari asiaan liittymätöntä lausetta taisin siihen rustata ennen kuin lähdin salista. Olin aivan varma, että sisäänpääsymahdollisuuteni yliopistoon oli täysi 0 siinä vaiheessa. Harkitsin vakavissani jättäväni kokeen kesken ensimmäisen osion jälkeen ja lähteväni kotiin. En kuitenkaan kehdannut, joten jäin vielä seuraaviin osioihin. Vastasin niihin puoliksi transsissa. Olin niin pettynyt siihen, että olin mokannut mahdollisuuteni päästä opiskelemaan.

Pääsykokeiden jälkeen olin äärimmäisen pettynyt. Olin sitä mieltä, ettei oikeastaan olisi mitään järkeä juhlia lakkiaisianikaan, koska olin totaalisen epäonnistunut, kun kerran en tulisi pääsemään ensimmäisellä yrittämällä haluamaani yliopistoon. Toki ne yo-juhlat kuitenkin järjestettiin ja olihan se tavallaan juhlallisen tuntuista saada valkolakki. Olin kuitenkin niin jumittunut ajatukseen, että välivuosi olisi totaalinen epäonnistuminen, että vieraiden lähdettyä en todellakaan lähtenyt mihinkään ulos jatkamaan juhlimista, vaan sulkeuduin omaan huoneeseeni lukemaan seuraavalla viikolla oleviin Helsingin yliopiston pääsykokeisiin. Minulla oli niin pakottava tarve saada ainakin jokin opiskelupaikka, että juhliminen oli toissijaista. Jos joku nyt miettii, että mitä hittoa, niin niin mietin kyllä minäkin. Mutta valitettavasti sitä viisastuu vasta ajan myötä. Noh, Helsingin pääsykokeet menivät kyllä ihan hyvin, mutta tuskinpa se olisi kuitenkaan vaatinut lakkiaisiltana lukemista. Kaiken lisäksi kesäkuun lopulla sain tietää saaneeni myös sen Kuopion yliopiston paikan, vaikken olisi ikinä uskonut. Olin siis aivan turhaan ollut aivan maani myynyt pääsykokeiden jälkeen. Yo-arvosanat ja muiden osioiden tulokset kompensoivat aivan riittävästi pieleen mennyttä aineisto-osuutta. Tuskin se sitä paitsi oli muillekaan sen helpompi kuin minulle.

Mikä tämän tarinan pointti siis oli? No lähinnä se, että jos pääsykokeet tuntuvat vaikeilta, ne tuntuvat luultavasti muistakin siltä. Ei kannata masentua ennen kuin tulokset tulevat. Lakkiaispäivänä kannattaa unohtaa kaikki muu ja keskittyä juhlimiseen. Jossain rajoissa tietysti…en siis todellakaan suosittele juomista siihen pisteeseen, että lakki hukkuu jo ensimmäisenä iltana tai juhlista ei muista jälkeenpäin mitään. Mutta siis hauskaa kannattaa pitää ja nauttia päivästä huomion keskipisteenä. Pääsykoekirjat tai –murheet eivät kuulu yo-juhlapäivään! Ja lopuksi vielä paljastus, että opiskelupaikan saamisesta huolimatta päädyin lopulta kuitenkin pitämään lukion jälkeen välivuoden ihan vapaehtoisesti. Eikä sekään ollut mikään katastrofi. Maailma ei kaadu, vaikka välillä asiat eivät menekään ihan suunnitelmien mukaan. Joka tapauksessa tsemppiä kaikille pääsykokeisiin osallistuville ja isot onnittelut ylioppilaiksi valmistuville!

Ps. Minut voi bongata 28.5. ravitsemustieteen pääsykokeista, joissa olen tänä vuonna valvojana. Tulkaa nykäisemään hihasta, jos tunnistatte J.

- Leija-Lotta, ravitsemustiede