Töissä opiskelun ohessa

Anton totesi aiemmassa blogipostauksessa , ettei suosittele työntekoa opiskeluaikana kellekään. En väitä, että itsekään siihen varsinaisesti kannustaisin, mutta tässä kirjoituksessa annan vähän näkökulmaa siihen, miten työnteon ja opiskelun pystyy yhdistämään niin, ettei kuitenkaan polta itseään loppuun. Heti alkuun on tosin pakko huomauttaa, että ymmärrän aloissa olevan eroa. Siten kokemuksiani tuskin voi yleistää.

Oma yliopisto-opiskeluni alkoi syksyllä 2009 Helsingissä. Ennen opintojen alkua en ollut ikinä voinut kuvitella, että saattaisin käydä töissä opiskelun ohella. Käsitykseni yliopistosta oli nimittäin se, että opiskelu on erittäin haastavaa ja vie suurin piirtein kaiken vapaa-ajan. Niinpä olin aika kauhuissani, kun välivuoteni työpaikan pomo tuli opiskelemaan pääsemisestäni kuultuaan sanomaan minulle, että ”meidän täytyy sitten neuvotella, miten nämä sinun työvuorosi järjestetään jatkossa”. Minulle oli ollut itsestään selvää, että irtisanoudun kesän jälkeen ja keskityn täysillä opiskeluun. Pomon sanat jäivät kuitenkin kaivelemaan ja aloin pohtia asiaan. Viihdyin työpaikassani S-marketin myyjänä todella hyvin, joten tuntui kurjalta jättää mukava työporukka ja tutuiksi käyneet asiakkaat. Hieman epävarmana neuvottelin sitten esimieheni kanssa työsopimuksen jatkosta.

Näin siis tavallaan ajauduin tekemään töitä opintojen ohessa. Vastoin ennakko-oletuksiani yliopisto-opiskelu ei sitten osoittautunutkaan niin hirveän rankaksi ja jaksoin hyvin tehdä jokalauantaisen työvuoroni ja satunnaisia iltavuoroja viikolla tarvittaessa. Toki nouseminen kuuden aikaan lauantaisin kirpaisi, mutta ainakaan en päässyt hukkaamaan koko viikonloppua nukkumiseen. Usein melkein nautin viikonloppuaamun rauhasta kaupassa siistiessäni hevi-osastoa ennen ensimmäisten asiakkaiden tuloa.

Helsingin fuksivuoden aikana varmistuin siitä, mitä todella haluan ja päätin hakeutua seuraavana syksynä Kuopioon jatkamaan ravitsemustieteen opintoja päämääränä laillistetun ravitsemusterapeutin pätevyys. Tässä vaiheessa olin jo niin tottunut tekemään töitä opiskelujen ohella, että aloin heti syksyllä etsiä työpaikkaa Kuopiosta. Sainkin nopeasti pestin StaffPoint-vuokratyöfirman kautta S-ryhmän kauppoihin myyjäksi. Tässä hommassa viihdyin ensimmäiset kolme opiskeluvuotta, koska töiden määrää pystyi säätelemään hyvin omien aikataulujen ja voimavarojen mukaan. Useimmiten tein 1-2 vuoroa viikossa lähinnä Kuopion Prisman kassalla. Kassatyöskentely on minusta loistavaa vastapainoa opiskelulle, koska se ei rutiinin muodostumisen jälkeen vaadi kovin paljoa ajattelemista. Toki rahan kanssa on aina oltava tarkkana, muttei kassatyötä silti voi verrata esimerkiksi biokemian pänttäämiseen. Niinpä koin töissä tavallaan lepuuttavani aivojani ja samalla ansaitsevani rahaa. Kyllähän raha on yksi suuri syy työskentelyyn, koska pelkällä opintotuella eläjäksi minusta ei ole ja toisaalta opintolainan ottaminen ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta.

Myyjän hommien lisäksi olen opiskeluaikana kokeillut myös liikunnan ja terveystiedon opettajan sijaisuutta ammattikoululla ja tietenkin nykyistä opiskelijalähettilään tehtävää. Vuoden alussa ansaitsin rahaa myös lenkittämällä parin viikon ajan joka ilta suloista hovawartin pentua. Täytyy sanoa, että opettajana tienasi kyllä hyvin, mutta sai sitä palkkansa eteen myös tehdä hommia.  Koiranulkoilutus puolestaan meni melkein huvista eläinrakas ja liikuntahullu, kun olen. Näiden lisäksi olen toki tehnyt myös kesät töitä vakipaikkanani helsinkiläinen hautausmaa.

Mikä sitten on auttanut jaksamaan töiden tekemisen opiskelun ohella? Koen, että suurta apua on ollut siitä, etten ole koskaan haalinut hillitöntä määrää kursseja. Toki olen joka vuosi saanut kasaan suunnilleen suositellun määrän opintopisteitä, mutten ole ahnehtinut esimerkiksi ylimääräisiä sivuaineita kuten monet. Lisäksi periaatteenani on ollut aina se, että priorisoin opiskelun töitä tärkeämmäksi, enkä myöskään suostu asioihin, jotka pahasti häiritsevät esimerkiksi yöunia. Siten olen kieltäytynyt kohteliaasti tärkeiden luentojen päälle menevistä työvuoroista ja ehdotuksista, että tulisin aamulla klo 5 töihin ennen luentoja. Olen myös aina pitänyt töiden määrän hyvin kohtuullisena, eli tavallisimmin enintään 15 tunnissa viikossa. Tällaisella taktiikalla olen onnistunut ainakin toistaiseksi järjestämään opiskelijaelämäni niin, että ehdin panostaa riittävästi opintoihin, käydä välillä töissä, nukkua tarpeeksi, harrastaa ja osallistua halutessani opiskelijatapahtumiin.

Ps. Asiasta kukkaruukkuun: Muistakaahan abit ja muutkin vielä opiskelupaikkaa vailla olevat, että hakuaika yliopistoon pyörähti käyntiin eilen ja jatkuu 1.4 saakka. Nyt siis kipinkapin listaamaan omat toivepaikat osoitteessa www.yliopistohaku.fi  !

T: Leija-Lotta, ravitsemustiede