Kevättä rinnassa ja muutama sananen hallituksen kehitysriihen opintotukea koskevasta tuomiosta

Niin kuin Juho tuolla UEF-lähettiläiden Facebook sivun puolella totesikin, kevättä kohden ollaan menossa ja kevät aurinko houkuttelee ahkeria opiskelijoita salakavalasti kirjojen ja näyttöpäätteiden luota ulkoilmaan. 

Itse olen kesän lapsia, rakastan aurinkoa ja lämpöä. Onkin ollut todella työn ja tuskan takana jatkaa kirjojen kanssa raatamista ja esseiden rustailua, kun ulkona paistaa aurinko niin kutsuvasti. Monta kuukautta puurtamista pimeyden keskellä ja nyt vihdoin olisi valoa ja hieman jopa lämpöasteita tarjolla. Haaveita haaveita, itselläni on kuitenkin edessä sen verran rakka loppukiri seuraavat kaksi kuukautta, että oksat pois. Jostain kumman syystä opintoni ovat hieman kasaantuneet tiettyihin ajanjaksoihin, juuri ennen joulua oli deadline suma ja nyt näyttää että huhti- toukokuussa on vieläkin suurempi Mount Everest valloitettavana. Tämä ei todellakaan johdu siitä, että olisin koko vuoden laiskotellut ja nyt vihdoin tajunnut että hitsiläinen, kohta alkaa Kelan kirjeitä napsahdella postiluukusta, kun eivät ole opinnot edenneet. Päinvastoin, tämä kuluva vuosi tulee olemaan mitä todennäköisimmin yliopistourani pisterikkain vuosi, lähennellään 75 opintopisteen rajaa, joka ainakin itselleni on aivan järjetön suoritus. En edes käsitä kuinka olen tuohon kaikkeen kyennyt, kuitenkin olen samalla ollut aktiivisesti mukana kaikkea muutakin sähläämässä usealla eri taholla. Kaiketi saan itsestäni enemmän irti, kun on monta rautaa tulessa samaan aikaan.

 

Ei ihme että kesälaitumet houkuttavat ja kevät aurinko kutsuu puoleensa, on tässä jo melko tehokkaasti vietetty aikaa kirjaston pimeissä nurkissa ja sormet ovat kuluneet kohta puhki näppäimistön naputtelusta. Opiskelijan arkea kauneimmillaan. Joka päivä seuraavat kaksi kuukautta joudun mitä todennäköisimmin melko tehokkaasti tsemppaamaan itseäni: ”Vielä vähän niin on kesäkuu ja pääset töihin rentoutumaan!”. Työnantajani varmaan pitää tavastani päästä töihin ”rentoutumaan”, mutta toisaalta se on minulle rentoutusta, kun jatkuvat tehtävien palautuspäivät ja tentit eivät jyskytä takaraivossa. Voin hoitaa työni tehokkaasti päivällä, illat saan vihdoin itselleni ja voin antaumuksella katsoa vaikka telkkaria koko illan ilman huonoa omaatuntoa tekemättömistä tehtävistä.

Siinä oli hieman kevyempiä kuulumisia omasta arjestani ja sitten vielä muutama sananen tällä hetkellä opiskelijapiireissä keskustelua herättäneestä hallituksen kehitysriihen tuumailusta, jonka mukaan elokuun 2015 jälkeen ei toiseen samantasoiseen korkeakoulututkintoon myönnettäisi enää lisää tukikuukausia. Opintotuen tulisi tukea opintojaan suorittavaa opiskelijaa, niin että tämä voisi keskittyä opiskeluun, valmistua ja siirtyä työelämään. No on aika selvää, ettei opintotuki ole enää pitkään aikaan yltänyt ihan tälle tasolle ja yhä enemmän tehdään töitä koulun ohella tai otetaan opintolainaa pankista. Toisaalta hyvä, että saadaan työkokemusta jo opintojen ohella, mutta toisaalta se voi myös itsessään pidentää opiskeluaikaa. Itse en ainakaan tämän hetkisen koulutahdin lisäksi ehtisi ja etenkään jaksaisi enää olla myös töissä. Epäsäännöllinen keikkatyö on onnistunut, mutta säännöllinen osa-aika työ veisi kyllä jo huomattavasti enemmän aikaa opinnoilta. Kesät olen aina ollut töissä täysipäiväisesti ja näin kerryttänyt työkokemustani melkoisesti.

Tällä hetkellä opintotuki on koulutuspoliittinen ohjausväline, jolla pyritään patistamaan opiskelijoita koulupenkeiltä työelämään mahdollisimman nopeasti. Totuus on, että harva meistä koulussa huvikseen maleksii useita vuosia, suunnitelmissa on kuitenkin valmistua ja löytää se mieleinen ala ja työpaikka. Hallituksen kehitysriihen mukaan toista samantasoista korkeatutkintoa varten ei enää saisi lisätukikuukausia. Mitä tästä käytännössä siis seuraa?

Nuorien odotetaan yhä aiemmin olemaan valmiita valitsemaan tulevaisuuden työnsä, sillä myöhempää alanvaihtoa vaikeutetaan entisestään.  Tähän kun vielä lisätään mahdollisesti tulevaisuudessa käyttöön otettavat korkeakoulujen hakukiintiöt, joiden opiskelijavalinnoissa tullaan suosimaan ensimmäistä kertaa korkeakouluun hakevia opiskelijoita, on mahdollista että opintojen aloittaminen siirtyy entisestään. Kohta ei kannata hakea toissijaiseen vaihtoehtoon, koska silloin se ensisijainen voi jäädä kokonaan saavuttamatta. Esimerkiksi oikeustieteiden puolella melko monella on jokin toinen tutkinto jo taustalla, sillä harvat suoraan lukiosta pääsevät oikikseen sisään ensi yrittämällä. Harvat myös tietävät lukion jälkeen 100 % varmuudella mitä haluavat elämässään tehdä. Kohta toisesta tutkinnosta haaveilevien on 1) vaikeampi päästä opiskelemaan 2) oltava töissä opintojen ohella, sillä opintoja ei enää opintotuella tueta. Kaiketi tästäkin uudistuksesta voidaan olla montaa mieltä. Itse opiskelijana, toisesta tutkinnosta mahdollisesti haaveilevana ei tämä uudistus paljon mieltä lämmitä. Ei kyseinen uudistus aikaan opintojen suorittamista nopeuta, jos jo opintojen aloitus itsessään viivästyy, puhumattakaan pitkän tähtäimen työurien pidentämisestä.

Siinä pientä pohdintaa jaettavaksi tältä erää :)

-elisa